Kun ujoista tytöistä kasvoi rohkeita naisia

Olen ollut lapsena todella ujo. Oikeastaan vielä noin kaksikymppiseksi koen olleeni ujohko, kunnes jokin minussa muuttui ja ujosta tytöstä kasvoi rohkea, itsenäinen ja vahva. Ehkä se oli aikanaan kahden kuukauden työharjoittelujakso ulkomailla, mikä muutti ajatusmaailmani avartaen sitä. Ehkä sen kuului vaan mennä niin, ehkä ujotkin kasvavat aikanaan pois kuorestaan.

Ujouttani piilouduin aina äidin selän taakse. Saatoin myös piiloutua kaapin taakse tai sängyn alle, aina silloin kun meille tuli vieraita. Olivatpa vieraat sitten tuikituntemattomia tai läheisiä sukulaisiamme, lapsena piilouduin aina kaikilta. Halusin olla näkymätön. Jännitin ja pelkäsin kaikkea aivan kauheasti, ja tuntui, että jalatkin lähtevät alta siitä jännityksen määrästä. Muistan edelleen sen tunteen vatsanpohjassa, muistan mielessänikin – se oli kuin miljoona perhosta olisi lennellyt kehää mahanpohjassa, lakkaamatta. En pystynyt mihinkään yksin – lapsena en uskaltanut mennä kauppaankaan yksin saatika puhua tuntemattomien kanssa. Kaikki tuntui pelottavalta. Maailma oli niin suuri ja minä niin pieni. En todellakaan ollut rohkea lapsi.

Nyt, 27-vuotiaana, menneisyyttä ja tätä päivää vertaessa, ihmettelen miten olen ollutkaan niin ujo ja miten voin olla nykyään näin rohkea, itsenäinen ja vahva. Voisin sanoa, että matkailu ja erilaisten ihmisten kohtaaminen on kasvattanut. Tai että kokemukset ovat kasvattaneet – niin yksin kokemani kuin ystävienkin kanssa jaetut hetket ja keskustelut maailmasta ovat saaneet luonteeni muuttumaan. Voisin sanoa myös, että ikä kasvattaa ja muuttaa ihmistä, niinhän se aivan varmasti tekeekin. Mutta yksi ratkaiseva tekijä on asenne. Muuttamalla asennetta ihan kuka vain voi olla mitä vain sellaista, mitä tässä maailmassa nyt voikaan olla. Voit olla rohkea ja peloton, jos asennoidut niin. Asenne kantaa elämässä. Minä muutin asennetta olla pelkäämättä mitään ja siksi olen uskaltanut tehdä rohkeitakin harppauksia, täysin itsenäisesti. Olen asennoitunut myös olemaan positiivinen, mikä on ehkä se tärkein ja kantavin voima elämässä – mitä ikinä vastaan tulekaan, positiivisuudella siitä selviää.

EC845AD7-2E91-4193-AA5E-44C016025259.jpeg

Meille, jotka kasvoimme rohkeiksi. Ja teille, jotka kasvatte vielä.

xx Vilhelmiina

Kommentit (4)
  1. Hassua kuvitella sua ujoksi, kun oon saanut susta niin ihanan rempseän, reippaan ja avoimen kuvan! Mutta kuulostaakin siksi kahta upeammalta kasvutarinalta. Ihana sinä! <3

    1. <3

      Niin, joskus mietin itsekin että mitä on tapahtunut – missä vaiheessa ja miten minusta kuoriutui tämä rohkea nainen, mitä nyt oon! Ihminen voi muuttua huomaamatta sitä itsekään, ilmeisesti. Ihanaa loppuviikkoa, ihanuus <3!!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa