Oi hiukseni mun
Mulla on tukkaprobleema. First world problem of them all.
Pidän ihan hirmuisasti omasta luonnollisesta hiusväristä, mutta välillä tuntuu että se saa jo ennestään tummat silmänaluseni näyttämään entistäkin tummemmilta. Saa minut näyttämään jotenkin väsyneeltä, nuhjaantuneelta, vaikka en sitä olisikaan.
Ainakin nyt on sellainen tunne aina peiliin katsoessani.
Toisaalta, heti kun hipiäni vaan saa taas aimo annoksen aurinkoa ja rusketusta ylleen ja kun hiukseni vaalentuvat auringon säteistä, talven pimeydestä kärsivä kasvoni alkaa taas hehkua kauniisti. Siksikin, rakastan kevättä niin. Kevään ja kesän aurinko vähän niin kuin meikkaa kasvoni ja värjää hiukseni luonnollisesti, ilman ylimääräisiä kemikaaleja. Kevät, kevät ja kesä – lupaathan olla lämmin ja täynnä aurinkoisia päiviä.
Puoli vuotta sitten vielä ajattelin, että pidän sen kauniin polkan jonka leikkautin itselleni, ja etten ainakaan aio kasvattaa kutrejani enää pitkiksi. Nyt olen eri mieltä. Haluan (lue: haluan) kasvattaa ne taas pitkiksi, ja kokeilla elää niillä pitkillä hiuksilla. Niihin saa niin kauniita kampauksia tehtyä, sekä ah, ihanasti tuulessa hulmuavat huolettoman pitkät hiukset. Sellaiset on tämän hetken hair goals of mine. Ja luonnollinen look, niin hiuksissa kuin meikissäkin.
Luonnollisuus pukee meitä kaikkia, tai ainakin minun mielestä.
Niin. Voisihan näihin vaaleampia raitoja ottaa, vähän ikäänkuin kirkastamaan lookkia. Ehkä kuitenkin odotan sitä aurinkoa ja kesää, ja miten se tänä vuonna vaalentaa hiukseni. Eli ollaanpa kärsivällisiä nyt. Muistaisikin olla kärsivällinen, se on helpommin sanottu kuin tehty.
Millaisia hairgoalsseja teillä on juuri nyt?
xx Vilhelmiina