Mitä jos mä sittenkin oon sellainen kaupunkilainen

Södermalm, Tukholma, kesällä 2017.

Minusta on alkanut tuntumaan, että asuminen pienessä kaupungissa ei riitä minulle. Olen alkanut kaipaamaan enemmän elämää, vilinää, kulttuuria ja mahdollisuuksia ympärilleni. Varsinkin niitä mahdollisuuksia. Asuminen vuorotellen isoissa ja pienissä kaupungeissa on ehkä muokannut minua ja ajatusmaailmaani niin, että ymmärrän mitä tarvitsen ympärilleni ensinnäkin tunteakseni eläväni.

En koskaan luovu rakkaudestani luontoa kohtaan, ja siitä rauhallisuudesta, mikä vallitsee kun seisoo keskellä ei mitään ja kuulee vain tuulen huminan. Onneksi meillä täällä Suomessa luontoa on joka puolella, jopa niitä suurimpia kaupunkeja ympäröi luonnon rauha. Luonto ja sen rauhallisuus on siis helppo saavuttaa, vaikka suurkaupungissa asuisi.

Tietenkin, tämä voi olla sitä ”haluat aina sitä mitä sinulla ei juuri nyt ole” -ajattelua, mutta olkoon. Juuri nyt kaipaan jotain enemmän. Jotain, mitä en koskaan ole saanut pienistä kaupungeista irti. Ehkä pian on aika taas vaihtaa suuntaa, kohti isompaa kaupunkia.

xx Vilhelmiina

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Siitä, miksi kannustaminen on tärkeää

Mielestäni tässä yhteiskunnassa on yksi pieni asia erittäin tärkeää; kannustaminen.

Kun olin työttömänä muutama vuosi sitten, ja onnistuin pitkästä aikaa saamaan yhden päivän työkeikan, muistan kuinka ihanalta tuntui kun joku kehui ”oletpa sinä ahkera!” – vaikka minulta itsestä ei siltä tuntunut, olinhan pudonnut yhteiskunnan ulkopuolelle ja vailla vakituisempaa työtä. Muistan, kuinka hyvältä kyseinen kommentti tuntui syvällä sisimmässäni. Tuolla kommentilla, ja muutamilla muilla rohkaisevilla lauseilla, minä jaksoin sinnitellä ja odottaa sitä parempaa huomista.

En minä työttömänä kuitenkaan vain ollut. En koskaan osaa varmaan vain olla. Olen tekevä ihminen. Ihminen kuitenkin voi saada aikaiseksi paljon, vaikka hän ei ns. yhteiskunnan eteen töitä tekisikään. Aina voi tehdä töitä esimerkiksi itsensä eteen. Kehittää itseä, kuunnella itseä, tutustua itseensä. Tunnustella itseä ja tehdä niitä asioita, joita ei muuten ehtisi. Niin voi löytää ne omat jutut, jos ei muuten. Usein luovuus astuu esiin silloin, kun elämässä on aikaa muullekin kuin työlle. Työttömänä itse ainakin löysin kirjoittamisen ja inspiroiduin muutenkin lukemaan. Kirjasto olikin silloin kovassa käytössä, ja rehellisiä jos ollaan, nyt en ole käynyt kirjastossa yli vuoteen.

Kannustaminen on ehkä hitusen epänormaalia vielä meille suomalaisille, sillä aika harvojen suomalaisten suusta kuulee kannustavia kommentteja, kehuja tai rohkaisuja. Mutta kun kuulee, niin wau. Tätä voi ihan meistä jokainen kuitenkin harjoitella. Seuraavaksi kun liikut kaupungilla, missä vain, niin kehu vastaantulevaa tai vaikka kaupankassaa, ihan ketä vain. Työyhteisössä rohkaise kollegaasi ottamaan se seuraava harppaus ja pyytämään sitä hänen kauan kaipaamaa palkankorotusta. Koulussa kannusta luokkakavereitasi kun on tulossa esimerkiksi tenttipäivä. Näitä asioita voi tehdä yhtälailla myös sosiaalisessa mediassa.

Kehu, rohkaise ja kannusta tuttuja ja tuntemattomia. Päivittäin. Niitä rakkaita ystäviäsi tai tuiki tuntemattomia ohikulkijoita. Näin saadaan paljon iloa, hymyä ja aurinkoa ympärillemme. Sitä hyvää mieltä.

xx Vilhelmiina

Puheenaiheet Ajattelin tänään