Ystävyydestä ja rohkeudesta

Haluan aloittaa tämän blogipostauksen jo edesmenneen taloustieteilijä Pentti Kourin sanoin:

”Haluan ymmärtää kaiken. Haluan ymmärtää maailman, jossa elämme. Haluan myös kokea uusia asioita ja luoda itse uutta. En jaa ajatusmaailmaani kovin monen kanssa. Minä en kiinny ihmisiin, niin että olisin heistä riippuvainen, vaan hyväksyn, että he kulkevat omaa tietään.”

Jaan ajatusmaailman Kourin kanssa siinä, että minäkin olen sellainen, joka ei kiinny toisiin ihmisiin. Rakastan ystäviäni, perhettäni, ja ikävöin heitä säännöllisesti, mutta en tarvitse heitä alati rinnalleni kulkemaan. Sen verran itsenäinen olen. Minun kädestä ei tarvitse jatkuvasti pitää kiinni, vaikka kuinka ihanaa se onkin. Se turvallisuudentunne niissä hetkissä, kun joku pitää kädestä kiinni, on vilpittömän kaunista. Voisin muotoilla oman ajatuksen niin, että olen onnellinen, että jokaisella rakastamallani ihmisellä on oikeus kulkea juuri sitä omaa polkuaan, oli se heillä minkälainen tahansa. Niin kuin minunkin annetaan kulkea. Tiedän, että ihmiset jotka välittävät minusta ovat aina henkisesti läsnä, niin kuin hekin ovat läsnä minun ajatuksissa ja sydämessä. Näin voidaan kulkea omat polkumme yhdessä, toistemme poluista ja valinnoista iloiten. Ja niin, että tiedetään olla vastassa toista, jos se tulee tarpeen. Koska sitä on ystävyys, rakkaus, välittäminen.

Tietää, että toinen on siellä, vaikka kaukana olisikin.

9BF8E781-FD13-44DF-B49C-E81B668047E7.jpeg

Inspiroidun ihmisistä, jotka kulkevat omaa tietään. Ihmisistä, joilla on se oma juttu. Jotka uskaltavat yrittää, eivätkä pelkää mahdollista kaatumista. Sitä ei koskaan tulisi pelätä. Koska jos kerran kaatuu – oppii ja suunta on vain ylöspäin. Ympärilläni on, on aina ollut, paljon upeita ihmisiä, joiden rohkeita tekoja olen saanut seurata vierestä ja joilta olen ammentanut paljon omaankin elämään. He ovat rohkaisseet minua. On ihana tunne, kun joskus itsekin ymmärtää, että on ihan vahingossa rohkaissut toista tai että joku on ottanut sinun sanoista vaarin. Eletään tämä elämä rohkaisten niin itseä kuin muita,

 

 xx Vilhelmiina

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Ikuisesti tanssien

Rakastan kävelemistä. Sitä, kun jalat jaksavat kantaa kroppaani ja viedä sitä eteenpäin. Sitä, kun niillä pääsee eteenpäin omaa haluttua tahtia. Rakastan kävellä vaihtelevissa maastoissa, kun välillä saa kivuta eteen tullut valtava mäki ja sitten taas jarrutellaan alamäkeen. Rakastan kävellä metsissä, meren tai järven rannoilla, silloilla ja tuntemattomissa kaupungeissa ihaillen rakennuksien arkkitehtuuria. Koskaan ei tiedä mihin tai keihin kohtaa omalla polulla. Kaikenlaisia asiota ja ihmisiä olenkin kohdannut, kun olen lähtenyt ihan muuten vain ulos kävelemään, ilman päämäärää. Haahuilemaan – kutsun sitä haahuilemiseksi. Hämeenlinnassa minua luultiin missiksi ja pyydettiin rannalle piknikille, ihan tuosta noin vain. Jyväskylässä tapasin herttaisen vanhan rouvan Palokkajärven rannalla kauniina syysaamuna ja paljastui, että meillä olikin paljon yhteistä. Etenkin tuo kohtaaminen vanhan rouvan kanssa on jäänyt palavasti mieleen. Koskaan ei tiedä.

831AD173-F2D0-4D98-81A1-ABAC554084E8.jpeg

Ehkä se kaikista eniten rakastamani liikunnan muoto on kuitenkin tanssi. Ei, en ole tanssin ammattilainen, enkä ole koskaan harrastanut tanssia säännöllisesti. Rakastan sitä silti. Olen kai aina rakastanut. Aina kun olen kotona, minulla soi musiikki. Ja kun musiikki antaa rytmin mille vain, se antaa myös tanssimiselle. Ei ole niin väliä minkä kappaleen tahtiin tanssii, kunhan vain tanssii. Eikä liikkeillä ole niin väliä, ovatko ne oikeaoppisia, kunhan vain tanssii. Antaa musiikin viedä ja kropan käyttää luovuutta. On ihana tunne, kun liikkeet venyttävät käsiä ja jalkoja eri asennoissa, ja koko kroppa taipuu. Se on sellainen jännä tunne, sellainen taiteellinen. Tuntuu hetken kuin olisi ammattilainen.

Tanssia voi missä vain – kotona, klubeilla, luonnossa ja julkisilla paikoillakin. Missä vain tekee mieli. Miksi ei? Vaikka ilman musiikin antamaa rytmiä, ei sekään ole aina niin välttämätöntä. Tanssiminen ei ole kielettyä, oikeastaan kai missään. Ja kun tanssii säännöllisesti, siinä voi kehittyä ja koko kropankin venyvyys lisääntyy. Tanssiminen onkin yksi liikuntalajeista, mikä on hyväksi koko kropalle. Aina varpaista päähän. Eikä ainoastaan kropalle, vaan myös mielelle. Se vapauttaa. Tähän kohtaan voisi sanoa: dance is freedom ja why walk if you can dance?

 

Dancing through life, alone or together,

xx Vilhelmiina

Hyvinvointi Liikunta Terveys Ajattelin tänään