Tätä kuvaa katsoessani mieleeni tuli yksi sana: pelko. Ehkä siksi, koska olen joskus pelännyt kaiken sammuvan, oman elämänilon loppuvan. Olen pelännyt pimeää, sitä kun aurinko laskee ja valoisa päivä vaihtuu synkäksi illaksi. Olen myös pelännyt matkustamista, sillä media on aikoinaan luonut minuun pelon siitä, kuinka maailmalla tapahtuu paljon ikäviä asioita ja kaikki ei ole ehkä sitä miltä näyttää, että ei tulisi luottaa ihan keneen tai mihinkä vaan. Olen kuitenkin kohdannut kaikki pelot, enkä enää pelkää – rehellisesti sanottuna mitään. Olen oppinut rakastamaan pimeää, usvaa, epäselkeyttä ja mystisyyttä. On aikoja, jolloin rakastan pimeää enemmän kuin valoisuutta. Rakastan matkustamista – yksinkin – ja omalta mukavuusalueelta poishyppäämistä. Ja pelon ns. vaarallisiin kohteisiin menetin jouluna 2015, kun otin äkkilähdön Egyptiin – vaikka se oli ulkoministeriön mukaan riskialtista. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Oli hetkiä, jolloin siellä ollessani pelkäsin ja annoin pelolle vallan – esimerkiksi katukuvassa näkyvien aseiden takia – en kuitenkaan antanut pelon kasvaa yhtään sen enempää, vaan ajattelin että jos jotain tapahtuu, sen kuuluu tapahtua. En myöskään luovu omasta elämänilostani, en, vaikka olisi kuinka huono päivä. Tiedän, että seuraavana päivänä kaikki voi olla jo paljon paremmin.

Enkä halua enää pelätä, sillä jos pelkään, niin mistään ei tule mitään. Ja haluan, että tulee.

Mutta,

olen sisäistänyt yhden asian, liittyen pelkoon tai pikemminkin omiin pelkoihin. Olen tajunnut, että ihminen luo itselleen itse omat pelkonsa. Pelkoja ei ole, eikä tule, ellei niitä luoda itse. Pelkotiloja ei mahdu ajatuksiin, ellei niitä itse sinne tuota. Niitä ei ole, jos niitä ei itse ajatella olevan. Kaikki tapahtuu omassa mielessä. Oma mielikuvituksemme tuottaa ne. Me itse määrittelemme mitä rakastamme ja mitä taas pelkäämme, oman mielen avulla, pään sisällä. Siellä tapahtuu kaikki ja vain me itse pystymme säätelemään tunnetilojamme. Tuotamme rakastamamme ja pelkäämämme asiat mieleemme itse. Ulkoiset tekijät – muiden mielipiteet – saattavat vaikuttaa jonkun verran, mutta lopulta teemme itse ne lopulliset päätökset ja muodostamme omat mielipiteet, mistä tahansa.

Jos siis pelkäät jotain, yritä muuttaa ajatuksesi pelonkohteesta positiivisemmaksi. Älä pelkää omaa pelkoa, kohtaa se. Mene rohkeasti vastavirtaan, älä myötävirtaan. Jos pelkäät omaa pelkoa ja pelkäät kohdata sen, se ruokkii entisestään ajatusta pelonkohteesta ja vahvistaa tätä tunnetilaa enemmän – altistaa pelkäämään vielä enemmän. Pelkosi vahvistuu ja tämä pelko kulkee kanssasi niin kauan kun jätät kohtaamatta sen. Pelon kohtaaminen voi olla prosessi, mutta se on sen arvoista. Kohtaamalla pelot, ne haihtuvat kokonaan, tai ainakin kutistuvat olemukseltaan pienemmiksi. Lopulta ymmärrät, että ainut asia mitä pelkäsit, oli pelko itse.

”We stopped checking for monsters under the bed, when we realized they were inside of us.”

xx Vilhelmiina