On meitä, jotka pitävät yksin matkustamisesta ja sitten heitä, joille se ei tule kuuloonkaan. Matkustaminen – yksin, kaksin tai isommalla porukalla – on yksi parhaista keinoista, millä tavoin ihminen voi avartaa omaa näkemystään maailmasta ja oppia tuntemaan itsensä, mahdollisesti toisenkin osapuolen, siinä samalla. 

Olen aina rakastanut matkustaa yksin, edelleenkin tunnen samoin. En näe siinä mitään ongelmaa, tai ylipäänsä mitään, miksi en uskaltaisi sitä tehdä. Minulle ei ole koskaan sattunut mitään ikävää, enkä koskaan ole ajatellut että mitä jos tapahtuisi. Eikä niin pidä ajatellakaan, ei pidä pelätä maailmaa. Kannattaa olla rohkea, avarakatseinen ja päättäväinen – oikeastaan ihan minkä asian kanssa tahansa. Ja sillä tavoin itsenäinen, että ei aina tarvitse sitä toista siihen rinnalle. Kannattaa uskaltaa elää ja tehdä asioita, ilman että kädestä pitäisi koko ajan joku toinen. Elämässä on hyvä olla riippumaton mistään tai kenestäkään. 

Vaikka rakastankin yksin matkustamista, rakastan tehdä sitä myös seurassa. Olla jonkun kanssa, jakaa ne kokemukset ja muistot. Oppia toisesta alati jotain uutta, sillä matkan aikana siitä matkakumppanista paljastuu yleensä joitain uusia piirteitä. Se on mieltä avartavaa ja itseasiassa aika mahtavaakin. Ja pitää muistaa, että jokaista itseltä poikkeavaa luonteenpiirrettä tai toisen mielipidettä pitää kunnioittaa, koska me kaikki olemme erilaisia, ja meillä on lupa tehdä ja toimia eritavoin. Vaikka jokin piirre tai tapa toimia ärsyttää, sitä ei pidä ottaa itseensä, vaan kunnioittaa ja hyväksyä, että tuo toinen on tuollainen. Jos haluaa, että ystävyys siihen toiseen säilyy jatkossakin, tulee toinen hyväksyä juuri sellaisena kuin hän on. Se on ystävyyden merkki.

Yleensä toisessa ihmisessä olevat luonteenpiirteet ärsyttävät vain siksi, koska ne ovat niitä luonteenpiirteitä, joita itse ei omaa. Ne ovat niitä luonteenpiirteitä, joita sinulta puuttuu tai tapoja, joita et uskalla itse tehdä. Eli jos sinua ärsyttää toisen tapa olla elämässä rohkea omien valintojen suhteen, jotka eivät kulkeudukaan niin kaavamaisesti mitä yhteiskunta meiltä olettaa, niin oikeastaan sinua ärsyttää ne vain siksi, koska et itse omaa tällaista tapaa elää tai et uskalla tehdä tällaisia valintoja. Mutta miksi et uskaltaisi? Keneltä se on pois, jos uskaltaa olla oma itsensä.

Pääasia että olet onnellinen juuri nyt niistä asioista, jotka ovat elämässäsi. Ja toivottavasti ne ovat omia valintojasi, eivät muiden. Ja kun jonain päivänä teet uuden valinnan, muista se, että teet sen omaa sydäntä kuunnellen. Loppujenlopuksi jo tehtyjäkin valintoja pystyy muuttamaan – elämässä kun mikään ei ole pysyvää. Onhan elämä jatkuvaa kiertokulkua, loputonta muutosta. Ja toivottavasti näihin muutoksiin sopeutumista ja niiden hyväksymistä. Jos joku asia ei tunnu sinusta enää hyvältä, tee muutos.

Muutos on hyvästä.

xx Vilhelmiina