Ihana syys!
Syksy! Voiko sen sanoa jo virallisesti alkaneen?
Olen syksyn lapsi – syntynyt lokakuussa – siksi aina jokseenkin rakastanut pimeneviä iltoja, syksyn tuoksua ja kuulautta ilmassa, kaunista ruskaa luonnossa, kirpsakoita aamupakkasia, tee-iltoja ja niitä sateisia päiviäkin. Kerrospukeutumista ja isoja, paksuja villahuiveja. Pipokauden alkamista, lempisyystakkien pukemista. Itsetehtyjä leipomuksia, varsinkin omena- ja kanttarellipiirakkaa. Rakastan myös seurata syksyisin lenkillä ollessa puista maahan tippuvia värikkäitä lehtiä ja kuinka päivien edetessä lehtikasat kasvavat kasvamistaan. Syksy on kaunista.
Syksyisin iskee myös tietynlainen haikeus. On aika hyvästellä muuttolinnut, ne kun lentävät kauas etelään. On aika hyvästellä kauniit kukat, jotka paleltuvat viimeistään hallan peittäessä maan. On aika vastaanottaa kausi, jolloin luonto on aluksi karuimmillaan ja sen jälkeen pakkasen purema. On aika tajuta, että menee taas kuukausia, kunnes luonto vihertää ja herää eloon. Mutta toisaalta, tämä syksyn haikeus on kaunista. Se on sellaista, että jokaisen on oikeus mennä vähäksi aikaa piiloon, piiloutua omien ajatusten taakse ja kerätä voimia ensi keväälle. Talven ankarien pakkaspäivien aikana kun ehtii vaikka ja mitä, siis pohtimaan ajatuksia ja omaa itseä. On oikeus kotoilla ihan antaumuksella ja se on ihanaa.
On minulla tavoitteitakin tälle syksylle – aloitan neulomaan muhkeaa pipoa talvipakkasia varten, ja jos se onnistuu kuin haluan, aion neuloa myös muutamalle ihanalle samanlaisen lahjaksi. Olen taas innostunut neulomaan, varsinkin kun löysin sen yhden kivan pipo-ohjeen, muhkeasta langasta neulottuna. Aion myös keskittyä opintoihini niin, että opiskelen vain itseäni varten – niin, että olen itse tyytyväinen tuloksiini ja tavoitteideni toteutumiseen. En anna kenenkään ajatusten tai olemuksen haitata opiskeluani, haluan antaa omien ajatusten virrata rauhassa ja luoda niin tuloksia. Vaikka tavallaan minulla on ikävä pelkkää työelämää, mutta niinhän se aina menee – haluat sitä mitä sinulla ei juuri nyt ole. Nyt keskityn olemaan pääpainotteinen opiskelija, sitten parin vuoden päästä pääpainotteinen työntekijä. Tiedän jo seuraavan askeleeni, mikä tarkoittaa sitä, että jään asumaan opiskeluvuosien jälkeen nykyiselle paikkakunnalle. Ja miksi en, olen rakastunut tähän kaupunkiin. Minulla on täällä hyvä. Tiedän, että täällä on ihania ihmisiä, jotka ovat siinä, jos niin kaipaan. Ja samanlainen haluan olla myös heille.
Kuuntelen syksyisin paljon haikeampaa musiikkia, kuin mitä keväisin tai kesäisin. Nyt olen rakastunut vastajulkaistuun Gavin Jamesin Always -nimiseen kappaleeseen, ja myönnän, että sitä kuunnellessa tulee tippa linssiin. Siinä on erityisen kaunis melodia ja lyriikatkin. Se kuulostaa syksyltä, niiltä yksinäisiltä, pimeneviltä illoilta kun istut kynttilän valossa ja ajattelet omaa elämää, omaa tulevaisuutta. Haikeudessa on kuitenkin edelleen jotain kaunista ja kyynelten, niiden pitää antaa valua. Se puhdistaa. Syksy olkoon kaunis ja haikea, kauniin haikea.
Toivon kaikille rakkautta syksyyn, lämpöä pimeneviin iltoihin ja toivoa uuteen aikakauteen. Syksystä tulee ihana, jos niin haluaa.
xx Vilhelmiina
