Totuuksia – niitä kun pelkäämme kohdata.

Miksi ihmisen on niin vaikea sanoa totuus? Myöntää niin itselle kuin muillekin se, miten asiat oikeasti ovat?

Omalla kohdallani olen ihan liikaa sanonut lauseita kuten; ”kyllä mä pärjään”, ”kyllä mä osaan” ja ”en tarvitse apua, mutta kiitos”, vaikka näin ei ole ollut. Olen siis huijannut sekä itseäni että muita. En ole pärjännyt. En ole osannut. Olen tarvinut apua, jossain vaiheessa todella paljonkin.

Elämässä ei voi olla aina vahva – ei kukaan pysty siihen. Me olemme ihmisiä, meillä on jalat ja kaksi kättä, sydän ja mieli. Emme ole robotteja, eikä meiltä voida odottaa ylisuoriutumista missään kohdassa elämää. On todella inhimillistä näyttää tunteet, ne oikeat tunteet, silloin kun on sen hetki. Jos sinua itkettää ja maailma tuntuu lyövän sinua kasvoille, anna niiden kyynelten virrata ja näytä se myös muille.

Me ihmiset olemme luotu tänne maailmaan toisiamme varten. Ei meitä ole luotu tänne kulkemaan yksin polkuja, vaikka jossain vaiheessa elämää on pakko kulkea yksin joku tietty polku. Ei voi olettaa, että aina joku roikkuisi mukana tai sinä roikkuisit jonkun mukana, pitää osata olla myös itsenäinen. Itsenäinen kannattaa olla, mutta yksin ei saa jäädä. Olla itsenäinen ja olla yksinäinen on kaksi eri asiaa. ​Jos tuntee itsensä yksinäiseksi, pitää uskaltaa hakeutua ihmisten seuraan eikä jäädä sinne neljän seinän sisälle – kukaan ei tule sinua sieltä hakemaan.

Meidän pitäisi juuri siksi olla aitoja ja näyttää ne aidot tunteet heti – siten osaisimme lukea ja auttaa toisiamme paljon paremmin.

// Truths – usually we are afraid to face them.

Why is so hard to tell the truth? Admit to both, for itself and to others the way things really are?

In my case, I’ve said too much phrases such as; ”Yes ​​I’ll be fine”, ”Yes, I know how” and ”I don’t need help, but thank you still”, although it hasn’t been the truth. So I ripped off by myself and others. I have not done well. I didn’t know how to do some things. I’ve needed help, at some point really much.
In life you don’t need to always be strong – no one is able to do so. We are just human beings, we have legs and two hands, the heart and the mind. We are not robots, and we can’t expect you to over-achievement your life at any point. It belongs to humanity to show your true feelings when you’re feeling it; if you feel like crying and the world beats you down, just let the tears fall and show your feeling also to others that they know it.

We are created into this world for each other. Hand in hands. We haven’t been created in here to walk alone the paths, even if at some point in life you have to walk alone a certain path. You can’t assume that someone stays with you everytime or -day in your lifeline – or someone carry you along with him. To be independent and to be lonely are two different things. When you’re feeling lonely you must have the courage to seek out people and not left alone in your home – no one is going to pick you from there.

That’s why we should just to be authentic and show our genuine feelings for each other right away – so we could better read and help each other.

​Care. Listen. Help.

​xx Vilhelmiina