Toukokuu alkoi lämpötilan kivutessa nollan tuntumaan ja harmaan räntäsateen tihkuessa ikkunalasiin, varsin juhannusmainen sää, etten sanoisi. Huhtikuu taas olikin varsin aurinkoinen ja sateeton. Huhtikuun parhaisiin puuhiin ajattelin palata kuvapäiväkirjan tapaan.

Huhtikuun alkupuoleen passasi pääsiäinen ja muutama ylimääräinen arkivapaa. Pääsiäiseen kuuluivat aikaiset useamman tunnin aamulenkit kestohangilla hiihtäen ja ensimmäisiä muuttolintuja bongaten. Keräten virtaa auringosta ja ladaten akkuja.

Huhtikuu oli töiden osalta varsin hektistä ja kuormittavaa, mutta työelämän vastapainoksi urakoitiin myös tulevaa talvea varten. Arki-iltoina valmistui kolme traktorin peräkärryllistä polttopuita. Nyt saa talvi tulla. Tämä on meillä päin varsin vahva keväänmerkki. Ja mukavaa puuhaa, näkee heti työntulokset ja on myös fyysistä, mutta mekaanista työtä aivoille.

Arjesta irtautumista tarjosi puolestaan Tampereen teatterimatka kuun lopulla. Tampereella kevät oli jo  siihen malliin edellä, että lunta ei näkynyt missään ja kadutkin oli jo puhdistettu. Huhtikuussa tiet olivat jo meilläkin päin ehtineet sulamaan, mutta uusi lumipeite peitti yhden jos kolmekin kertaa maantiet uudelleen vielä ihan viimeisinä päivinä huhtikuuta.  Olipa mukava viilettää pyörällä pitkin Tamperetta. Tallipihalta hieman tuliaisia, muutamat ostokset ja hyvää ruokaa. Ja parasta oli tietenkin matkan pääkohde, josta olin haaveillut jo puolisen vuotta.

Tampereen teatterin Anastasia-musikaali oli ihana. Romanovien suvun kohtalo ja arvoituksellinen mysteeri pääsee lavalla oikeuksiinsa. Täydellisissä puitteissa nykydigitaalisilla mausteilla taidokkaasti höystetty satu ja taikamaailma vie teatteriyleisönsä kauas tarinan pauloihin. Itse näin ensimmäistä kertaa kolmiuloitteisten hologrammien käyttöä, upeaa.  En yhtään ihmettele että Anastasia on esitetty jo yli 150 kertaa täysille katsomoille ja on ollut jo ajan päivää loppuunmyyty. Olet onnekas, jos vielä ehdit nähdä musikaalin. Sinikka Sokka saa kaikki 80-luvun Pikku kakkosen fangirlit liikuttumaan taidokkaalla äänellään ja ylväällä leskikeisarinnan roolillaan. Lue oikein hyvä arvio musikaalista bloggaaja kollegalta tästä.

Huhtikuussa kokkailin kotona kantarellirisottoa, koska kävin hiihtämässä kestohangilla sienipaikoillani. Ja tuli jo ikävä syysretkille.

Tampereella käydessäni kävin myös ravintolassa syömässä, sekä joulukuun jälkeen myös kahvilla oikeassa kahvilassa. Näistä elämyksistä täydet pisteet saa ravintola Maranga, Etelä -Eurooppalaisia makuja oli tähän annokseen saatu poimittua loistokkaasti ja annos oli täysi kymppi.

Tiramisulatte ja mansikkasuklaa naked cake herkutteluhetki oli myös Tampereella,  Cafe Linkosuo Ratinassa. Suosittelen, kahvi oli oikeasti lautasen kokoinen.

Huhtikuun viimeisenä päivänä lumien kadottua taas jälleen kerran, toistaiseksi ja näillä näkymin, kukkapenkistä löytyi kevään ensimmäiset krookukset nupullaan. Tästä innostuneena taisi hieman puutarha-innostus jo uskaltaa ottaa vallan. Kasvihuoneen pystytystä jo hieman haaveilin, eteisen pöydällä odottaa jo tomaatin taimi, turvallisesti sisällä pakkasilta vielä suojassa. Lisäksi kauppareissulta tarttui muutama kukkasipuli mukaan, orvokkeja en vielä uskaltanut ostaa. Mutta mitäpä tuumisit, jos tämän kesän puutarhaunelma olisi kukkaniitty?

Semmoinen se, huhtikuu oli.

Huhtikuinen en ole koskaan paljastus; minulla ei ole koskaan ollut lemmikkieläimiä.

Millaisia kevätsuunnitelmia siellä on?

P.s. Huhtikuun kirjoista voit lukea täältä.

Villasukka