Luettaisko jotain?

Suomen Kirjasäätiö kutsuu meitä kaikkia treffeille hyvän kirjan kanssa. Tänään 7.2.2021 vietetään nimittäin lukurauhan päivää.

Hyvä kirja ja miksei huonokin antaa elämään uusia näkökulmia, sivistää, rentouttaa ja parhaimmillaan myös opettaa.

Luin kolme täysin erilaista ja eri genrestä olevaa kirjaa ja lukurauhan päivän kunniaksi vinkkaan niistä lyhyesti.

Pirkko Soininen on syventynyt Wivi Lönnin elämään ja tarinaan kirjassaan Valosta rakentuvat huoneet. Hän on kirjoittanut lyyrisellä tyylillä suomalaisesta merkittävästä naisarkkitehdistä tarkan, terävän ja historiallisesti merkittävän romaanin.

Mahtava nainen tuo Wivi, omien polkujen kulkija ja monen nykypäivänäkin merkittävän rakennuksen luoja. Kirjassa tutustutaan myös Wivin läheiseen ystävään Hanna Parviaiseen. Parviainen oli Suomen ensimmäinen kauppaneuvoksen arvonimen ansainnut teollisuuspatruuna nainen.

Teos kertoo merkittävästä ja esimerkillisestä naisesta, tienraivaajasta. Kirja antaa paljon pohdittavaa joten kirjalle kannattaa antaa aikaa.

Julkaisija; Bazar 2021, 382 sivua.

Mhairi McFarlane tarjoilee chicklit-kirjallisuutta kirjassaan Mitä jos en löydä sinua koskaan. McFarlanen aiempien romaanien lukijoille taakuuvarmaa laatua. Kevyt, mutta koskettava.

Kirja kertoo Laurien tarinaa, hän on seurustellut  nuoresta saakka saman miehen kanssa. Yllättäen mies jättää hänet 18 yhteisen vuoden jälkeen. Hän kertoo syyksi oman itsensä etsimisen. Mutta kuten arvata saattaa syyksi paljastuu varsin pian toinen nainen ja vauva.

Laurie on ihan rikki. Laurie päätyy mutkien kautta tekemään entisen poikaystävänsä mustasukkaiseksi valeromanssin avulla. Monimutkaista juonittelua, aitoja tunteita.. lopulta myös rakkautta.

Ihana kirja!

Julkaisija; HarperCollins 2020, 398 sivua.

Lasse Nousiainen on kirjoittanut kirjan Itäraja-tapaus, joka kertoo helsinkiläistyneen kirjailijan perheen kesälomamatkasta ja sukulointireissusta Itä-Suomeen. Kertojana toimii hassusti takapenkin matkustaja Sami. Itäsuomalaiset naapurussuhteet, sukulaisuus sekä tavat ja tottumukset ovat törmäyskurssilla pääkaupunkilaisuuden kanssa.

Kirjasta tulee jotenkin mieleen Mielensäpahoittaja-kirjat, en ole varma johtuuko samantuntuisuus kerrontatyylissä vai tarinassa vai molemmista. Kirja on kiva, yhdesti vähän naurahdin. Mutta kyllä tämän lukee ja voi olla, että jos itse olisin huumorituulella ollut enemmän ja itäsuomalainen olisin voinut hytkyä naurusta. Nopea lukuinen.

Julkaisija; Aula&Co 2019, 188 sivua.

Otappa laskiaispulla kahvit viereen ja lue jotain tänään! Leppoisaa sunnuntaita ja lukurauhan päivää.

Kulttuuri Kirjat Runot, novellit ja kirjoittaminen Syvällistä

Mielenrauhaa puikoilta

Elämän hektisyys. Työelämän haasteet. Korona. Enemmän aikaa kotona. Rentoutuminen. Nämä kaikki ovat hyviä syitä kaivata rentouttavaa käsillä tekemistä. Ja eihän siihen edes syytä tarvita. Jokaisella on omat tapansa saada kädet töihin ja mieli rennoksi.

Monesta lähteestä kuuluu nyt, että kaikki neuloo enemmän kuin koskaan. Tiettyjen lankojen osalta kaupan hyllyt ovat tyhjentyneet kokonaan. Elämä heitti eteen korona-haasteen ja nyt ollaan sitten kotona koko ajan. Kivaa tekemistä käsille tarvitaan, teatterin, keikkojen, museoiden, kahviloiden, shoppailujen, salin ja elokuvissa käynnin yms. tilalle. Ja kivaahan se on, se neulominen.

Miten ihanaa on antaa lahjaksi itsetehdyt villasukat tai lapaset. Muistatko vielä mun neuloosin alkutarinan joulukuun alussa joulukalenterissa. Voit lukea sen tästä.

Syksyn neuloosin jälkeen sukkia ja lapasia on tipahdellut puikoilta ennätystahtia. Kaikkia ei ehdi edes käyttää ja lahjaksikin on mennyt jo monet. Joulupukki toi pyöröpuikot, kyllä aikani mietin kuinka niitä käytetään. No nyt on niiltäkin tipahtanut yksi pipo. Toiseen pipoon ostin jo langatkin, oikein ensimmäistä kertaa merinovillaa perinteisen seitsemänveljeksen sijaan.

Pipon ohje pingviini ullakolla blogista ♥

Sitten satuin television ääreen, Strömsöä katsomaan. Villapaita. Oisko musta siihen? Samalla televisiota katsellessa päättelin viimeisintä pipoa. Nyt kaikki puikot ovat tyhjänä ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Pipo vai villapaita? Kevättä kohti ei lapasia ja sukkia ainakaan, pipojakaan ei kohta enää tarvi(toivottavasti). Mitäpä tuo haittaa vaikka villapaitaa tekisin vielä juhannuksenakin. Puikkojahan on monia ja kyllästyttäessä voin niillä tehdä välillä muuta.

Huomaatteko kuinka vakuuttelen, että kyllä musta siihen on?

Korona on vaatinut veronsa. Kotona on päässyt hyvin mökkiytymään. Elämä on ollut kohta vuoden kotona-töihin-kerran viikossa kauppareissu- meininkiä. Ei muuta. Miltähän se tuntuisi istua kahvilaan tilata kuppi kuumaa ja leivos. Entä kuulla joku bändi livenä, nähdä teatteria. Mennä ostoskeskukseen sovittamaan ja hipeltämään vaatteita? Ehkäpä näitäkin asioita tulevaisuudessa voidaan tehdä turvallisesti, mutta nyt voi ainakin neuloa sitä odotellessa.

Myös haasteet työelämässä helpottuvat omalta osalta luonnossa liikkuen ja käsillä tehden. Käsistä syntyy tauluja, kakkuja, sukkia, huonekaluja, valokuvia, tekstiä.. kaikkea ja se luo vastapainoa työelämälle. Terapiaa mielelle.

Nautitko sinä käsillä tekemisestä? Mikä on sinun tapa rentoutua ja unohtaa murheet?

Neulominen on nyt niin kivaa, joten se vie lukemiselta aikaa joka on myös niin ihanaa. Olen alkanut harkita jopa äänikirjoja, jotta voin yhdistää nämä lempipuuhani. Mitenhän käy perinteisten kirjojen suosian, joka ei ole äänikirjoja vielä koskaan kuunnellut?

Mutta vilkaiskaapa näitä Novitan lankakartan kevät/kesä 2021 sävyjä tästä. Mulle ainakin tuo nipsu, kataja, turve, pihlaja, tähkä, heinä, pujo, kaura, naava.. ja mitä vielä. Ja huippu tuo uusi kaksoset lanka, sukat kuin itsestään.

Tervetuloa helmikuu! Ja huomenna on jo perjantai 🌞

Koti Oma elämä DIY Trendit