Huhtikuu meni jo aikaa sitten ja toukokuu on jo kovassa vauhdissa menossa kohti kesää. Arjen kiireet ovat pitäneet kaiken muun loitolla, en edes muista milloin olisin lukenut netistä uutisia saatika toisten blogeja. Tiedän, että kuukauden kirjakoostetta on jo odoteltu, joten tässä tulee lyhykäisyydessään vinkit huhtikuussa lukemiini kirjoihin.
📖 Denise Rudbergin Kahdeksan askelta pimeässä saa Marianne Jidhoffin ompeluseuran paneutumaan yli 30 vuotta vanhaan katoamistapaukseen. Nyt julkaistu dokumentti rikkaan suvun nuorimman tyttären katoamisesta vanhimman tyttären hääyönä, saa tutkinnan käynnistymään uudelleen.
Nyt sainkin sitten luettua kaikki tähän mennessä suomennetut Jidhoff-sarjan dekkarit. Lisää odotellessa.
Into 2022, 250 sivua.
🎧 Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen on Ulla Linturinteen esikoisteos on kertomus eläkkeelle jääneestä Raisasta. Raisa etsii paikkaansa sinkkuna ja eläkeläisenä, sattumusten kautta Raisa päättää ilmoittautua ruumisarkun valmistuskurssille ja kohtaa myös ystävällisen papin.
Mukiinmenevä kertomus, hyvää tekstiä imuroinnin kaverina.
Myllylahti 2024, 240 sivua.
🎧 Merja Mäki on kirjoittanut ennen kuulumattoman samaistuttavan, kiinnostavan ja koskettavan teoksen Ennen lintuja. Tämä kirja menee kategoriaan jossa kirjaa ei voi jättää kesken,mutta sitä haluaisi säästellä sekä myös siihen kategoriaan jossa haluaa jäädä kirjan lukemisen jälkeen viipyilemään sen sivuille eikä pysty hetkeen lukemaan mitään muuta.
Kirja on kertomus Allista, joka 1940 pakenee parantajan opista Sortavalasta pommituksia takaisin kotiin. Kertomus kertoo Allin evakkomatkasta kun kotitalo jää Neuvostoliitolle luovutettavalle alueelle, mukana matkalla hänellä on veljensä raskaana olevan vaimo, josta Alli ei niin perusta aluksi. Evakkomatka vie Allin Seinäjoelle isänsä sukulaisten luokse, jossa myös muu perhe jo on. Allin tie käy sotasairaalaan töihin ja yllättäen myös veljensä vaimon synnytyksellä on omat seurauksensa Allin elämässä.
Käsittämättömän ihana kirja, sanat eivät riitä tämän kuvailemiseen.
Gummerus 2022, 416 sivua.
🎧 Hanna Vellingin Pieni puoti Punavuoressa on hauska tarina Metistä joka perii yllättäen edesmenneen sukulaisensa käytettyjen lastenvaatteiden puodin Punavuoresta. Puodin mukana tulee työharjoittelija ja viihdyttäviä naapuri puotien hahmoja. Metti etsii itseään ja paikkaansa lastenvaatteiden keskellä, kun edellinen työ on päättynyt ja miessuhdekin oli tuhoon tuomittu. Hauska ja kepeä kevätkirja välipalaksi.
Bazar 2024, 254 sivua.
🎧 Leipää ja maitoa on Karolina Ramqvistin eräänlainen muistelmateos ruuasta, lapsuudesta, syömisestä. Tämä kirja ei todellakaan saa vettä herahtamaan kielelle, mutta kylläkin nyökyttelemään ruokamuistoille. Tämän kirjan innoittamana, minulla oli ruokalistalla parin viikon ajan kanamunakastikkeen teko, ja niimpä minä teinkin sitä yhtenä päivänä kuoripottujen ja kalapihvien kanssa. Riisivanukas oli melkoisessa pääroolissa ja olenkin pohtinut, että missäs sitä voisi maistaa?
Gummerus 2024,267 sivua.
🎧 Marijan rakkaus on Joel Haahtelan romaanisarjan osa, jonka takia en varmaankaan oikein pysynyt kärryillä tässä kirjassa. Kirja kertoo rakkaudesta ja kymmenien vuosien jälkeen jälleen näkemisestä ja liittää siihen kietoen taidehistoriaa. Tämäkin oli itselleni oiva siivouskirja.
Otava 2024, 192 sivua.
🎧 Hiekkalinnat on Jukka Viikilän vimmainen rakkauskertomus. En pystynyt lukemaan Viikilän Finlandia-voittajaa alkuunkaan, runoista taas pidin, tätä kirjaa taas lähinnä kummastelin ja välillä ymmärsinkin. Tästä en voi kyllä sanoa muuta kuin, lue itse tämä ja koe sen vimmaisuus, jos yhtään kiinnostaa.
Otava 2024, 171 sivua.
🎧 Tampereella rempallaan on Mirella Mäkilän jatko-osa viime keväänä julkaistulle Seuraava Tampere-kirjalle. Tämä oli vielä parempi kuin ensimmäinen osa. Roosa velloo etäsuhteessa, tai no suhteessa ja suhteessa ja työpaikaltakin heilahtaa lomautus lappu, yllättävä perintötalo Tampereen Petsamosta saa kuitenkin uutta virtaa Roosan kesään. Lue mitä kaikkea kommelusta ja kaakatusta Roosan kesään mahtuukaan.
Kirja on kyllä ehta kesäkirja.
Otava 2024, 320 sivua.
🎧 Joku menee aina ensin on Anja Erämajan jo kuudes runoteos, olen lukenut näistä kolme. Tämä on lukemistani ehdottomasti synkin ja suruisin, tässä ollaan kuoleman äärellä. Kaunista runoutta.
WSOY 2024, 104 sivua.
📖 Synninpäästö on Yrsa Sigurðardóttir melkoisen kammottava dekkari. En kyllä muista, että oisin yhtä julmaa tekstiä vähään aikaan lukenut.
Teinityttö surmataan työpaikallaan elokuvateatterissa, josta alkaakin hyytävä teinisurmien sarja. Kirja on osa sarjaa, ja en ole sarjaa aiemmin lukenut siksipä rikostutkija Huldar kumppaneineen jäi minulle hieman pinnallisiksi. Ja juuri nyt tälläinen raakuus oli liikaa.
Otava 2019.
🎧 Satuttamisten summa jatkaa suosikki dekkari-sarjaa Komisario Koskisen seikkailuja Tampereella. Seppo Jokinen onnistuu aina vain pitämään lukijansa tyytäväisinä dekkareillaan.
Tampereen kaduilla alkaa tapahtua, kun kolmen tyypin joukko on osallisen useampaan sivullisiin kohdistuneisiin päällekarkauksiin ja kun lopulta uhreiksi alkaa valikoitua useamman Koskisen tiimin lähipiiriläinenkin. Mikä saa ihmisen satuttamaan kerta toisensa perään toisia?
Sattuttamisen summassa on paljon ajattelemisen aihetta ihan jokaiselle, siitä miten läheistemme kanssa tulisi toimia. Huippu dekkari, jälleen kerran.
Kultosaari Oy 2024, 303 sivua.
📖 Anu Joenpolvi ihastuttaa lukijansa taas Helleöitä ja entisiä heiloja, Rantakylä- sarjan jo neljännellä osalla. Juuri tälläistä kepeää kirjaa tämä kolea kevät on kaivannutkin.
Pauli- eno joutuu sairaalaan ja Nelli lupautuu hoitamaan siksi aikaa enonsa hevosta, kissaa ja kanalaa. Rantakylä on Nellille tuttu vain lapsuuden vierailuilta enon luona, mutta pian hän löytää paikkansa Rantakylän huoltoaseman kassana ja enonsa itsepalvelu kanalan pyörittäjänä. Ja tuttuun maalaisromanttiseen tapaan, myös joku pyörittää Nellin sydämenasoista. Ai, että.
Karisto 2024, 316 sivua.
Huhtikuu tarjosi 12 kirjaelämämystä ja selvästi ollaan menossa jo kesää kohti kirjapinon keveydestä päätellen. Kevyttä ja kivaa, niistä on kesäkirjat tehty.
Villasukka
