9 instagram-kuvaa ja tarinoita niiden takaa
Kerron elämästäni melko rehellisesti sekä täällä että instagramissa, mutta välillä niitä kaikkein syvimpiä tuntoja voi olla vaikea jakaa. Rivien väliin jää väistämättä asioita, joista en halua kirjottaa suoraan. En aio tässäkään postauksessa paljastaa mun suurimpia pelkoja ja ahdistuksen aiheuttajia (sori jos luulitte niin), mutta haluan näyttää yhdeksän ig-feedini tykätyintä kuvaa vähän eri valossa kuin mitä alkuperäiset kuvatekstit kertovat.
1. Kävely Munkkiniemessä
Lokakuussa olin yhtenä perjantaina sitseillä ja kärsin seuraavana päivänä hirveyksistä. (Siis ruumiillisista ja henkisistä, en mistään kansanmurha-asioista.) Tuntui siltä, että sitsien dystopia-teema muuttui todeksi, koko maailma oli täynnä ankeutta eikä elämässäni ollut yhtään rakkautta tai valoa.
Kaipasin jotain irtiottoa, joten päätin mennä sporalla Munkkiniemeen ja kävellä siellä puistoteillä ja merenrannalla. Join tosi pahanmakuista omenalattea, otin kuvia upeista taloista ja mietin menneisyyteni virheitä ja kaikkia niitä tilaisuuksia, joihin en oo tarttunut. Oon koko syksyn pohtinut samoja asioita, joita ajattelin siellä: miksi oon rohkea työelämässä ja kirjoittaessani, mutta ihmissuhteissa nössöilen ja pelkään epäonnistuvani?
2. Olavi Uusivirran keikan jälkeen
Tämä kuva on itse asiassa vuodelta 2018, kun olin loppusyksystä HYY:n vuosijuhlien jatkoilla, joissa esiintyi Olavi Uusivirta. Keikka oli tosi hyvä, muistan että tanssin paljon ja Olavi heitti paitansa yleisöön, mutta sisälläni tuntui sinäkin iltana vähän rikkinäiseltä. Olin ollut koko vuoden kiinnostunut yhdestä tyypistä, jonka näin siellä bileissä, mutta aloin tajuta etten koskaan saa sitä, jos en uskalla tehdä aloitetta. (Jos mietitte mitä tarkoitin edellä mainitsemallani nössöilyllä, niin tätä.)
3. Aamukahvi polttareiden jälkeisenä päivänä
Toukokuussa järkkäsin mun lapsuudenkaverille polttarit, joista kirjoitin keväällä parikin postausta. Joogaa ja syömistä sisältänyt rauhallinen päivä oli hauska sekä vieraiden että morsiamen mielestä, mutta seuraavana päivänä olin todella väsynyt kaikesta aikataulustressistä. Tein viime keväänä ihan liikaa töitä ja sairastuin heti polttaripäivän jälkeen monta viikkoa kestäneeseen flunssaan.
Tuossa kuvassa hymyilen aamukahvin ja uusien korvisten kanssa, mutta samalla kyllä ajattelin, että ei elämän kuuluisi olla tällaista jatkuvaa, kiihkeää sydämentykytystä vailla lepoa.
4. Iltakävelyt Siltasaaressa
Kesällä aloin tehdä lyhyitä kirjoitusharjoituksia ulkoilmassa, mikä teki hyvää sekä keholleni että kirjoittamiselleni. Kävelin monena iltana joko Kasvitieteelliseen puutarhaan tai Siltasaaren rantaan, istuin penkillä vihkon kanssa, söin hedelmiä ja kirjoitin siitä mikä juuri silloin virtasi mieleeni.
Yhtenä päivänä menin ensin lounaalle unicafeeseen, jossa joku mies istui mua vastapäätä ja kertoi jostain sen konsulttifirmasta. Illalla kirjoitin Siltasaaren rannassa, kun joku toinen mies tuli samalle penkille ja alkoi kysellä, mitä kirjoitan. Molempien kanssa oli ihan mukava jutella, mutta mietin silloin, että eikö herranjumala missään saa olla rauhassa.
5. Auringonlasku matkalla viinille
Kesäkuussa menin ensin treffeille Lintsille, tapasin sen jälkeen mun kaverin Karhupuistossa, käytiin mun kotona juomassa kahvia ja käveltiin Siltaseen. Merihaka näytti Pitkältäsillalta katsottuna unenomaiselta paikalta ja valkoinen mekkoni (sama kuin kuvassa 3) tuntui kevyeltä ja pehmeältä. En kuitenkaan pystynyt nauttimaan siitä kesäillasta niin paljon kuin olisin halunnut, koska mietin vain niitä semihuonoja treffejä ja kaikkia edellisiä tylsiä kokemuksia. (Ja törmäsin Siltasessa yhteen parin vuoden takaiseen tinder-deittiin, jonka fiiliksistä en koskaan saanut kunnolla selvää, vaikka se oli tosi mukava.)
6. Alkusyksyn tervehdyttävä aamupala
Joskus syyskuussa heräsin lauantaiaamuna, viini-illan jälkeen, kurkkukipuun, mutta päätin silti mennä vielä samana päivänä kaljalle. Kaikkien odotusten vastaisesti se ei parantanut oloani yhtään, vaikka parhaiden kavereiden seuralla onkin parantavia vaikutuksia.
Jos muistan oikein, menin sunnuntaina tämän kauniin aamupalan syömisen jälkeen pizzalle, puhuin mun kaverille yhdestä traumaattisesta pakkiensaamiskokemuksesta ja sain sen asian pois sydämeltäni.
7. Lempipaidassa keikalle
Mulla on kaksi paitaa, joita käytän keikoilla tai baarissa: tuo kuvassa näkyvä vaaleanpunainen viskoositoppi ja musta paljettikoristeinen paita. Molemmat jättävät olkapäät kivasti paljaiksi eivätkä hiosta, vaikka tanssisi viisi tuntia putkeen.
Tuona iltana mentiin Tavastialle Ylva Harun ja Antti Aution keikalle, käveltiin sen jälkeen Krunaan ja mentiin vielä toiseen baariin. Olin jotenkin tosi onnellinen, kun kuljettiin Simonkatua alaspäin ja mun kaveri talutti siinä vieressä pyörää. Kirjoitin silloin instastooriin näin: Kesäyöt, valkea taivas, rakkaat ihmiset, lämpö, toivo, lyhyt kotimatka, se että kaikki on just nyt tosi hyvin
8. Yksiöni ainoa valoisa kohta
Oon tänä vuonna opetellut kuvaamaan järkkärillä, mikä tuntuu edelleen raastavan hankalalta, mutta yritän vastustaa epämiellyttäviä tunteita ja jatkaa opiskelua niistä huolimatta. Kuvaamista vaikeuttaa se, että mun asunto sijaitsee korkean talon 2. kerroksessa sisäpihan pohjalla, eikä tänne tule tarpeeksi valoa muulloin kuin joskus heinäkuussa kello 12 päivällä.
Onneksi muokkausohjelmilla saa lisättyä jonkinlaista valoa niihinkin kuviin joissa sitä ei ole yhtään. Kunpa elämäänkin voisi lisätä. Lauantaina uskaltauduin ekaa kertaa järkkärin kanssa ulos ja otin nättejä auringonlaskukuvia Mustikkamaalla! Olin siellä ihan haltioissani, kun kävelin uimarannalla vaaleanpunaisten aaltojen kohinassa. Näette lopputuloksen ehkä seuraavassa postauksessa.
9. Rauhallinen aamu pitkästä aikaa
Tähän viimeiseen kuvaan ei liity mitään hauskaa tarinaa – kiva lopettaa tämä postaus tällaiseen lässähdykseen. No okei, oikeastaan tämä täysin samalta ikkunalaudalta otettu aamupalakuva sopii hyvin tähän loppuun, koska se symboloi asioita joita haluaisin elämääni lisää.
Kuten oon täällä kertonut, oon ollut tänä syksynä ajoittain melko ahdistunut. Oon myös juhlinut paljon ja kärsinyt seurauksista seuraavana päivänä. Juhlimista en aio vähentää, mutta voisin tehdä mun alkoholinkulutukselle jotain, vaikka se onkin edelleen kohtuukäytön rajoissa. Oon kyllästynyt siihen, että lauantai tai sunnuntai on niin usein kamala päivä, jonka vietän peiton alla täristen ja vihaten maailmaa. Haluun viikonloppuisin mennä joogaan, kävelylle ja kahvilaan kirjoittamaan, en huokailla lakanoiden välissä. (Ainakaan kärsimyksen takia, nautinnon vuoksi voisinkin.)
Nyt siis ajattelin, että olisi kiva viettää uuttavuotta jokseenkin alkoholittomasti ja keskittyä hauskuuteen, joka syntyy ystävien seurasta, siitä kun juttelee kuulumisista niiden kanssa, joita ei ole nähnyt pitkään aikaan ja keskusteluista, joita käydään joskus ilotulisten jälkeen ja jotka kuvittelee unohtavansa, mutta seuraavana päivänä muistaa edelleen kaiken. Pystyn luultavasti tekemään näitä asioita myös niin, etten ole skumppapäissäni.
Ihanaa vuoden viimeistä päivää <3
<3 Maria
Voisit tykätä myös:
Uusi lempiharrastukseni: ajassa kelluminen
Uudenvuodenennustukset ilman tinaa