Kolme kaunista pussailevaa paria
Haluaisin joskus tehdä sellaisen postauksen, jota varten kuvaisin niitä paikkoja, joissa oon itse pussaillut, mutta mulla ei ole vielä tarpeeksi materiaalia sitä varten. Tai siis tavallaan on, mutta postauksesta tulisi vähän tylsä, jos siinä olisi vain pari kuvaa jostain tietyistä keskustan risteyksistä ja loput mun sängystä…
Kadulla bongaamiani pussailuja voin sen sijaan hyödyntää. Välillä näkee niin mieleenpainuvia hellyydenosoituksia, että niitä muistelee vielä kauan jälkeenpäin. Tässä kolme kauneinta todistamaani suuteluhetkeä:
Viime kesänä olin melko huonoilla treffeillä Kaivopuistossa, istuin kalliolla seuralaiseni vieressä ja mietin, milloin kehtaisin sanoa, että pitäisi lähteä käymään kaupassa. Meri säkenöi kaukana alhaalla, me oltiin mäen laella joka tuntui valtavan aallon harjalta. Kallionnotkelmassa, muutaman metrin päässä oli joku nuori pariskunta, ne makasivat ohuen viltin päällä vierekkäin. En nähnyt niitä kunnolla, mutta huomasin kun ne alkoivat pussailla. Toinen niistä oli ilman paitaa, ja sen paljas ylävartalo kohoili välillä hitaasti kallion takana, kuin pärskeitä olisi osunut rannan kivikkoon.
En enää muista mitä ajattelin silloin, kun kävelin puistosta kotiin. Saatoin olla vähän masentunut ja ankea, mutta saatoin myös tuntea jotain outoa iloa. Se laineen lailla liikkuva selkä muistutti mua jostain sellaisesta tunteesta, jonka olemassaolon olin melkein unohtanut ja jota olin myös unohtanut tavoitella. Mun mitäänsanomaton deittailuelämä tuntui olevan miljoonien kilsojen päässä siitä, mitä olin siellä heinäkuun paahteessa nähnyt.
Yhtenä kesänä, joskus heinäkuussa, olin menossa pilatekseen ja kävelin reippaasti Unioninkatua, kun näin tien toisella puolella tyypin, joka kääntyi yhtäkkiä kannoillaan, ylitti kadun ja alkoi loikkia. Sen kädet ja jalat piirsivät ilmaan outoja reittejä, ihan kuin se ei olisi koskenut kivilaattoihin ollenkaan. Mietin jo hetken, pitäisikö olla huolissaan ja soittaa johonkin, mutta sitten huomasin seuraavassa risteyksessä odottavan henkilön.
Hyppelevä tyyppi otti viimeiset nopeat askeleet, pääsi rakkaansa luo ja ne suutelivat niin pitkään, että mä ehdin kulkea niiden ohi ja jonkin matkaa eteenpäin. Pussailu näytti niin söpöltä, että mustakin tuntui jotenkin keventyneeltä, kun kävelin loppumatkan unisportille. Kun pääsin alakerran saliin ja istuin matolle, sama pari astui käsi kädessä ovesta sisään. Ne menivät vierekkäin istumaan jonnekin mun taakse. Kuudenkymmenen minuutin ajaksi niiden piti irrottautua toisistaan.
Vuosi sitten alkukeväästä olin tulossa kotiin, en yhtään muista mistä, mutta ehkä luennolta, koska oli iltapäiväruuhka ja ihmisiä käveli niin paljon vastaan, että oli vaikea päästä sen virran läpi kadun toiselle laidalle. Kun astuin sisäpihalle ja aloin etsiä avaimia laukusta, näin miten mun pitkätukkainen, nahkatakkinen naapuri pussaili jonkun kivan näköisen henkilön kanssa porttikongin suojassa. Kävelin niiden ohi ja näin miten mun naapuri veti rakastaan kyljistä lähemmäs itseään, sisemmälle varjoihin. Aurinko pursuili kadulta sisäpihalle ja sai nahkatakin olkapäät säteilemään.
Mun päässä alkoi soida biisi, jota olin kuunnellut sinä keväänä tosi paljon:
Kun siirtyy äkkiä / päivänvalosta pimeään / kestää tottua näkemiseen
Sokeana hetkenä hän suuteli minua / eihän voi tuntea ihmistä / joka ei kerro itsestään mitään
<3 Maria
Voisit tykätä myös:
Kokemuksia rakkauden ja hyväksynnän voimasta
Hetki ennen kuin jotain tapahtuu
