Tuntuvatko ilmastoteot uhrauksilta?

Neljä vuotta sitten näin karja- ja sikatiloilta salaa kuvattuja videoita, joissa eläimiä kohdeltiin niin hirveällä tavalla, etten halunnut enää syödä lihaa. Samaan aikaan aloin lukea ilmastonmuutoksesta ja järkytyin siitä, miten iso osa kasvihuonepäästöistä tulee lihantuotannosta. Siitä lähtien mietin mun kulutusta kaikilla elämän osa-alueilla kriittisemmin kuin aiemmin, en enää vältellyt massasukupuuttouutisten lukemista ja siirryin pelkästään mun henkilökohtaisten ongelmien vatvomisesta isompien ongelmien pariin.

Nyt tuntuu hassulta että tajusin vasta silloin, ettei mun oma elämäntapa ollut kovin kestävällä pohjalla. Kun postilaatikkoon tuli h&m:n uuden sesongin kuvasto, ympyröin sieltä kivoja vaatteita ihan kuin lapsena lelumainoksista ja kannoin postista kotiin isoja tilauksia. Lensin vähintään kerran vuodessa ulkomaille, olin sekasyöjä, menin autolla matkoja jotka olisi hyvin voinut taittaa julkisilla, tungin kaikki jätteet samaan roskikseen. Jotenkin olin koulusta saanut sellaisen käsityksen, että ilmastonmuutoksen vaikutukset tapahtuvat niin pitkän ajan kuluessa, ettei niistä kannata huolehtia ja että riittää, kun lajittelee roskat ja sammuttaa valot kun lähtee huoneesta. En kuitenkaan tehnyt edes sitä.

Tällä hetkellä ajattelen olevani näissä ekologisuushommissa jonkinlaisen janan puolivälissä. Oon kotivegaani, mutta syön välillä muissa paikoissa maitotuotteita ja kalaa. Yritän välttää uusien vaatteiden ostamista, mutta tuntuu vaikealta olla tyytyväinen vaatekaappiin, joka on täynnä läpinäkyviä toppeja ja rikkinäisiä farkkuja. Töissä pitäisi käyttää jotain siistiä ja siveellistä, ja ainakin housuja, kenkiä ja treenivaatteita on vaikea löytää käytettynä. En oo lentänyt moneen vuoteen, mutta oon tehnyt laivamatkoja Itämerellä, ja jossain vaiheessa varmaan vielä lennän jonnekin. Parin vuoden sisällä aion muuttaa vähän isompaan asuntoon. En jaksa kierrättää muoveja, koska niitä pitäisi säilyttää hankalasti jossain keittosyvennyksen nurkassa ja kantaa 500 metrin päähän.

Oon tässä metsäpalo- ja hurrikaaniuutisten pyörteessä miettinyt, mikä on se kaikkein isoin este ilmastonmuutoksen pysäyttämiselle tai hidastamiselle. Tietämättömyys ja tutkitun tiedon kieltäminen ainakin, mutta olisiko näiden asioiden taustalla vielä jotain muuta? Kun joku kommentoi Hesarin uutisen alle sadatta kertaa, että ”ilmasto on aina muuttunut, ei tää johdu ihmisestä” tai että ”vegaanit on tekopyhiä kun ne syö soijanakkeja ja lentää Balille”, purkauksen takana voi olla jonkinlaista sivistymättömyyttä, mutta ehkä myös hankalia tunteita. Olisiko se pelkoa siitä, että jauheliha katoaa kaupoista ja kaikki pakotetaan syömään lehtikaalia ja muuttamaan autottomiin kaupunkeihin?

Kauhukuvat elämän muuttumisesta sarjaksi kärsimystä ja kauheutta vaikuttavat musta sekä siihen, että tekee jotain ympäristön hyväksi että siihen, ettei tee mitään. Pahimpia mahdollisia tulevaisuusskenaarioita käsittelevien tutkimusten lukeminen voi lamaannuttaa, mutta avokadopastan kokkaaminen illalliseksi pasta carbonaran sijaan voi palauttaa osan hallinnan tunteesta takaisin. Jollekin toiselle tyypille se että pitäisi luopua makkarasta ja siirtyä savutofuun, voi kuitenkin olla pahinta mitä voi kuvitella.

Mun on ollut aika helppo muuttaa elämäntapojani, koska oon nuori ja innokas, enkä vielä kovin kyyninen, vaikka välillä tuntuukin siltä että elämä on merkityksetön kasa sekajätettä. Kun menen kavereille kylään, oletuksena on aina, että syödään vegeruokaa. Parin kilometrin säteellä mun kotoa on nyt sekä yliopisto että työpaikka, enkä tarvitse autoa mihinkään. Oon matkustellut kultaisessa nuoruudessani paljon ja tykkään mukavasta elämästäni täällä Suomessa, joten en koe mitään kaukokaipuuta tai intoa lähteä Aasiaan puoleksi vuodeksi rinkka selässä. Eniten päästöjä aiheuttavat harrastukseni ovat ehkä viinin juominen ja uusien kirjojen ostaminen, kaikki muu on melko näkymätöntä ilmakehän hiilidioksidin kannalta. Mulla on varaa ostaa laadukkaita, kotimaisia vaatteita, jotka kestävät kauan.

Tavallaan ymmärrän siis hyvin, että kaikilla ei ole samanlaisia lähtökohtia ekologisuusasioissakaan. Mitä jos koko mun elämä olisi jossain maaseudulla tai kävisin kymmenien kilsojen päässä töissä? Mitä jos olisin ostanut ihanan omakotitalon, jossa kaikille perheenjäsenille ja tavaroille on runsaasti tilaa ja olisi ankeaa muuttaa pienempään? Mitä jos olisin keski-ikäinen ja syönyt koko elämäni samoja kanankoipia ja makaronilaatikkoa? Jos kasvissyönti vaikuttaisi vain joltain punajuuren ja pinaatin jauhamiselta, enkä tykkäisi kummastakaan? Jos tekisin työtä jonka takia pitäisi tehdä paljon bisnesmatkoja ulkomaille? Jos olisin saanut kolme lasta ja kokisin puheet syntyvyyden rajoittamisesta niin syylllistävinä, etten haluaisi lukea enää mitään ilmastonmuutosuutisia?

Tässä etelähelsinkiläisessä opiskelijaelämässä on melko helppoa olla vaatimaton kuluttaja, joka saa iloa siitä että kävelee sunnuntaina kahville meren äärelle, eikä aja joka viikonloppu johonkin automarkettiin shoppailemaan. Suurin osa ilmastoteoista ei tunnu uhrauksilta, koska en joudu luopumaan mistään. Mutta mitä jos olisin sellainen ihminen, jolla ei ole tarpeeksi voimavaroja, mahdollisuuksia tai ennen kaikkea motivaatiota muuttaa erinäisiä asioita elämässään kestävämmälle pohjalle?

Miten voisi vaikuttaa kaikkiin niihin ihmisiin, jotka eivät luultavasti löydä mitään samastumispintaa kalliolaisia vegaanisinkkuja käsittelevistä lehtijutuista? Miten erilaiset elämäntavat voisivat olla mahdollisia maailmassa, jossa kaikkien pitäisi pyrkiä kohti samanlaista kulutuksen ja päästöjen tupruttelun vähentämistä?

Aina kun pohdin näitä juttuja, palaan tähän samaan kysymykseen: miten luovia tässä kulutuskeskeisessä ympäristössä, jossa pitäisi olla yksilöllinen ja vähän menestyneempi ja parempi kuin muut? Miten tästä maailmankatsomuksesta päästäisiin sellaiseen, jossa kaikkein arvostetuinta olisi elää ilman luonnonvarojen tuhlaamista, yhtä vaatimattomasti kuin kaikki muut, niin ettei se tuntuisi ankealta ja surulliselta?

<3 Maria

Voisit tykätä myös:

Mun hiilijalanjälki ja mistä se koostuu

Pienetkin ilmastoteot lievittävät ahdistusta

Kun puhutaan ilmastonmuutoksesta, ei pitäisi puhua intialaisista

// Seuraa INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA //

puheenaiheet vastuullisuus uutiset-ja-yhteiskunta oma-elama
Kommentit (13)
  1. Anna / Ihme Ituhippi
    25.9.2019, 10:44

    Tää oli hyvä postaus ja tykkään sun lähestymistavasta. Ekologisuus on siitä hankala aihe, että ihan sama mitä ehdottaa ratkaisuksi, aina pyllistää johonkin suuntaan. Esim. jos kritisoi lihansyöntiä, lihantuottajat pahoittavat mielensä. Jos taas puolestaan kritisoi lentämistä, urbaanit nuoret joille lentäminen on ollut helppoa koko heidän elämänsä ajan ottavat liikkumisen rajoittamisen henkilökohtaisena loukkauksena. Kyseessä on aihe jolla ei voi oikein miellyttää ketään.

    Tietenkin myös omat voimavarat vaikuttavat, eikä kaikilla ole samoja lähtökohtia omasta elintasosta ja kulutuksesta tinkimiseen. Usein yritän itse kannustaa ihmisiä muutoksiin positiivisen kautta, koska useimmiten jokainen tekee kuitenkin jotain oikein, ja sen päälle on hyvä lähteä rakentamaan. Ekompi elämä savutetaan tehokkaimmin pienin askelin ilman sheimaamista. Liian agressiivinen propagointi johtaa vain siihen että joku hiukan varautuneempi tyyppi iskee jarrut päälle täysin, koska tuttu elämäntapa on turvallinen ja joku haluaa raivokkaasti riistää sen pois.

    Jos ekoaiheiset jutut kiinnostavat, niitä pääsee lukemaan myös omassa blogissani osoitteessa http://ihmeituhippi.com jossa pohdin saman suuntaisia aiheita.

    1. Kiitos! Joo niinpä, on tosi vaikeeta puhua siitä, millasia ilmastotekoja kaikkien ihmisten pitäis tehdä ilman että syyllistää ketään. Tavallaan se syyllinen olo on ihan luonnollista ja tarpeellista, jotta mitään muutoksia edes tapahtuisi. Mustakin positiivinen lähestymistapa on kuitenkin paras, ja usein niistä pienistä teoista kasvaa vähitellen suurempia.

      Kiitos vinkistä, sunkin blogi vaikuttaa kivalta! <3

  2. CaseyRyback
    19.9.2019, 15:03

    Kerronpa oman näkökulmani, joka kenties laajentaa selitystä välinpitämättömyydelle pelkästä tietämättömyydestä muihinkin tekijöihin. Uskoisin, ettei kukaan länsimaissa asuva voi nykyisin olla tietämätön ilmastonmuutoksesta. Osa reagoi tähän uuteen tietoon siitä seuraavine vaatimuksineen kieltämällä koko asian olemassaolon, jolloin entistä elämäntapaansa voi jatkaa valehtelemalla itselleen. Itse en kuitenkaan ajattele näin, vaan moraalinen välinpitämättömyyteni ei riipu faktoista. On nimittäin niin, että mitä enemmän olen lukenut ja kuullut ilmastonmuutoksesta, sitä välinpitämättömämmäksi olen tullut. Vaikka pidän tiedettä, tietoa ja tutkimustuloksia luotettavina ja ilmastonmuutosta todellisena ilmiönä (sillä muu olisi älyllisesti epärehellistä), näistä tosiasioista ei vain yksinkertaisesti seuraa minulle minkäänlaista moraalista imperatiivia tehdä asialle mitään.

    Oikeastaan päinvastoin; joka paikasta päivittäin läpi tunkeva syyllistävä puhe on ainoastaan aiheuttanut vastareaktion, joten jos ennen olisin tarttunut kummemmin miettimättä kasvisvaihtoehtoon, nyt valinnan hetkellä mietin ja tiedostan – ja päädyn lihaan. En siis ole ilmastoskeptikko vaan ilmastonihilisti, joka mieluummin matkustaa ykkösluokassa helvettiin kuin uhrautuu näyttämään esimerkkiä luopumalla pienistä mukavista asioista. Olen itsekäs paska, ja se on täysin tietoinen valintani. Mikä parasta, toisin kuin valistuksella parannettavissa olevalle tietämättömyydelle, meille ilmastonihilismiin päätyneille kukaan ei mahda mitään. Ja meitä voi olla yllättävän paljon.

    1. Kuvaamaasi ilmastonihilismiä kokevat varmasti monet, ja se on yksi syy sille, miksi ilmastonmuutoksesta pitäisi mun mielestä puhua niin että levitetään toivoa eikä ahdistusta tai syyllistämistä. Mä koen että ahdistukseen auttaa parhaiten se, että teen jotain hyvää, vaikka ne teot olisivat pieniä. Voi olla että mun tekemiset ovat maailman mittakaavassa merkityksettömiä, mutta ne eivät silti ole turhia. Mä en itse pystyisi elämään niin, etten näkisi nykytilanteessa mitään toivoa tai vaikutusmahdollisuuksia, joten siksi valitsen kasvisannoksen mieluummin kuin lihaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *