ELOKUVAVINKKI: Räävitön Häiriötekijä
Rohkeus tuo kaivattua värikkyyttä Suomi elokuvaan. Nimittäin Häiriötekijä on nimenomaan rohkea, villi ja railakas, jotain mitä monesti suomalaiset elokuvat yrittävät olla, mutta hillitsevät kuitenkin menon kaupallisen tylsäksi ennen ensi-ilta versiota. Johtuuko uskallus siitä, että juttu oli alunperin tehty teatterin lavalle vai siitä, että taustalla on Ihmebantu televisiosarjasta tuttu porukka. Aleksi Salmenperän ohjaama Häiriötekijä elokuva on aivan hillitön lataus naurua, inhoa ja hämmennystä. On todella hauskaa joutua elokuvan katsojana alttiiksi omalle itsetutkiskelulleen. Sitä vaan kysyy itseltään elokuvaa katsoessa monesti, että miksi nauran mikä tässä oli hauskaa ja saisiko tässä edes nauraa ollenkaan.
Häiriötekijässä on koko ajan hyvä imu ja juuri, kun elokuvan kulkuun alkaa tottua ja luulee tietävänsä milloin odottaa hauskaa hetkeä niin puntchline jää puuttumaan ja tilanne muuttuu tukalaksi. Eikö tämä kohtaus ratkeakaan odottamallani tavalla vai enkö vaan nyt tajua tätä. Matto vedetään katsojan alta monta kertaa ja saa aikaan huvittavia tilanteita. Itsellänihän on melko kuuluva nauru oli hauskaa kun huomasin nauravani välillä eri kohdissa kuin muut ja melkein jouduin nauruhysterian valtaan, kun taas välillä en voinut edes katsoa valkokankaalle sillä se mikä oli tarkoitettu hauskaksi oli jotain niin ällöttävää, että oli parempi katsoa ohi…mutta niin, miten se nyt on, kysymys kuuluukin oliko sitä edes tarkoitettu hauskaksi. Häiriötekijä ei siis suinkaan ole valmiiksi taputeltu komediakimara vaan kokoelma erikoisia kohtauksia, jotka aiheuttavat katsojan mielessä muljahduksia. Häiriötekijä siis haastaa ja vapauttaa mielen samaan aikaan. Siinä piileekin sen nerokkuus. Ei tosin mikään helpoin leffa eikä ehkä kaikkien mieleenkään. Katsojaa tunnutaan provosoivan välillä aikalailla. Tai kuka sitä esimerkiksi haluaa katsoa toisen grillaavan penistä ja nauttivan sitä illalliseksi (oh my gosh, kuulemma ko. kohtaus perustuu vielä tositapahtumiin, hmm, fetissinsä kaikilla…)….niin vaikea sanoa, hiljaiseksi vetää, mutta sitäkin Häiriötekijä tarjoilee (heh heh). Onneksi joukossa on siis arkisempiakin kohtauksia mihin on helpompi samaistua, kuten vaikkapa kohtaus siitä miltä suomalaisesta bileporukasta tuntuu lähteä bisnesluokassa matkalla Miamiin ja vielä ilmaiseksi ja kuinka hauskaa on esittää rikasta ja mitä se on kun vaaditaan rahalle vastinetta. Kun tähän yhdistetään ripaus suomalaista nakkikioskijono-käyttäytymismallia avot meillä on Häiriötekijän kohtaus ja myötähäpeän ja naurun sekainen katsojakokemus.
Aleksi Salmenperän ohjaus saa näyttelijäntyön huippuunsa ja rooli henkilöt ovat todella uskottavia arkisia suomihahmoja ja toisaalta välillä fantasiahahmoja jostain oudosta satukirjasta. On hauskaa kuinka elokuvan tunnistaa suomalaiseksi, mutta samalla se on jotain aivan muuta mitä suomalaiselta tuotannolta on valkokankailla totuttu näkemään. On siis varmaa että Häiriötekijä jakaa mielipiteitä: ärsyttää ja ilahduttaa katsojia ja toisaalta saa hetkeksi miettimään miksi nauran ja miksi edes katson tätä. Eero Ritala ja Tommi Korpela vetävät aivan huiput roolisuoritukset, mutta myös muut kuten Elina Knihtilä ja Elena Leeve vetävät homman täysillä. Vaikuttaa myös siltä, että kuvauksissa on ollut todella hauskaa, mutta näyttelijöitä ei ole päästy helpolla. Olisipa ollut huippu kiinnostavaa olla kuvauksissa seuraamassa mukana. Osa hienoja roolihahmoja on myös vaatetuksen ansiota. Puvustaja Riitta Röpelinen onkin vaatettanut elokuvan arkisen uskottavaksi. Toiset aplodit ehdottomasti haluan antaa kuvaajille Heikki Färmille ja Mika Orasmaalle. Kuvaus pidetään mielenkiintoisena alusta loppuun ja kuvaustyylit vaihtelevat tukien sketsejä. Propsit tietenkin myös tuottajille Yrjö Niemiselle ja Mikko Tenhuselle uskalluksesta tehdä tämä!
Hyvä Suomi – go Häiriötekijä!
Finnkinon näytökset täällä:http://www.finnkino.fi/eng/Event/300976/
