ELOKUVAVINKKI: DocPoint 2020 -tärpit: Viettelysten oppitunteja, tomaatteja ja some-hypeä

DocPoint on herkullinen kattaus ajankohtaisia aiheita ja hyvä tapa päivittää ajatuksiaan tähän päivään, sekä paneutua historillisiin tarinoihin. DocPointissa on aina yli äyräiden mieleenkiintoista katsottavaa ja suosittelenkin ”yllättäen hyvä” -taktiikkaa. Katso siis itsellesi sopiva ajankohta ja mene silloin elokuviin randomisti.

Toki elokuvia valitessa voi paneutua tarkastikin tulevaan nähtävään. DocPoint lehti on aina ollut laadukas avaus ohjelman ulottuvuuksista, mistä saa vähän syvemmän raapaisuun tuleviin elokuviin. Elokuvan esittelytekstistä, kun voi olla vaikea tietää millainen elokuva todellisuudessa on. Onhan esittelytekstin tarkoituskin olla vain muutama virke ja elokuva voi olla jtn elämää suurempaa. Dokkari-skenessä myös raffit aiheet voivat myös tuskastuttaa ohjelmistoa silmäilevää, mutta anna mahdollisuus sattumalle. Kun mielen avaa uusille näkökulmilla alkaa keskustelu, keskustelu taas mahdollisesti johtaa ymmärrykseen toisista näkökulmista ja monimutkainen maailma on jällleen helpompi ja kiintoisampi paikka elää!

Tässä muuta nosto Vinkkipankkiirin tulevasta DocPoint dokumenttielokuvaviikosta:-School of Seduction, ohjaaja: Alina Rudnitskaja

Tinderin aikakaudella deittailu ja seurustelu ovat arkipäiväistyneet siinä määrin, että niistä on monille sinkuille tullut harrastus, josta keskustellaan kuin uusista tv-sarjoista. School of Seduction vie hommat totisemmalle tasolle, jossa seurataan kolmen naisen opintoja kurssilla, jossa harjoitellaan viettelemään miehiä. Kuinka heiluttaa takapuolta oikein ja miten miellyttää miestä?

-When Tomatoes Met Wagner, ohjaus: Marianna Economou

Kun ravintolassa soi tietty musiikki ruoka maistuu paremmalta? Tätähän on tutkittu, mutta mitä käy, jos viljelysvaiheessa olevat tomaatit kuuntelevat Wagnerin musiikkia? Sympaattisen älyttömän kuuloinen lähtöasetelma on avaus tarinalle, joka When Tomatoes Met Wagner elokuvassa nähdään. Elokuva valittiin myös Krikan Oscar-ehdokkaaksi.

-Jawline, ohjaus Liza Mandelup

Ollapa suosittu somessa? Hmm, onneksi some-manageri voi auttaa. Elokuvassa nuori mies haluaa kovasti instasuosion ytimeen. Mitä tapahtuu positiivisia elämänohjeita latelevien inspiration-videoiden kulisseissa? Mikä saa janoamaan some-tähteyttä? Näitä kysymyksiä pohtii Jawline, jota myös kauniista kuvallisesta kerronnasta on kiitelty.

Lisää festivaalista: https://docpointfestival.fi

Kulttuuri Leffat ja sarjat

Kirjavinkki: Teflon bible – katsastus suomiräppiin ja vähän muuhunkin

Kuva: Jouni Lehtonen

Kun näin Teflon Brothersista kirjoitetun kirjan hyllyssä, se ei lähtökohtaisesti herättänyt intoa lukea opusta. Negatiivinen asenteeni kirjaa kohtaan johtui Teflon Brothersin aiheuttamista mielikuvista viihde-bileräppinä, jota ruotsinlaivat ja laskettelukeskukset soittavat hamaan loppuun saakka. Niin kuitenkin kävi, että joululomalla avasin kannet ja yllätyin kirjan monipuolisesta ja vaihderikkaasta matkasta suomiräppiin yleisemmin.

Kirjassa toki käydään läpi Teflon Brothersin syntyä ja uraa. Fiilistellään huolella esimerkiksi suosion hetkiä,kun koko suomen kuulema renkutus Seksikkäin jäbä nosti bändin suuremmille lavoille. Nämä osiot nivoutuvat tarinaan, jossa musaa tehdään pitkään ja hartaasti. Musa-skenellä leikitään yhdistellen sitä performanssiin ja kirjallisuuteen kryptisine älykkö-viitauksineen, ja bailataan armottomasti. Kiinnostavampaa minulle kuitenkin on kirjan piirtämä aikajana 80-luvun Malminkartanosta tähän päivään. Aikalaiskuvana kirjan alkuosa toimii hyvin ja avaa suomiräpin synnyin perustuksia selkeällä ja kiinnostavalla tavalla. Kirjan kirjoittanut Hippo Taatila käyttää kieltä niin leikkisästi kuin räppikirjassa oletankin käytettävän ja pitää minut kiinni tarinassa, mikä sisällöltään välillä saa minut tuskastumaan ja toisaalta aika ajoin innostumaan.

Teflon Bible on nimensä mukaisesti kirja Teflon Brothersin jäsenistä, mutta Mikko Kuoppala, aka Pyhimys saa sopassa keittäjän roolin. Pyhimyksen uraa käydään läpi seikkaperäisesti. Heikki Kuulan featteillessa ja Volin välillä pyörähtäessä kuvioissa. Välillä mietin olisiko kirja oikeasti kirja Pyhin urasta vaiheineen.

Aikalaiskuvan lisäksi parhaita mausteita tuo kirjan rakenteeseen sisällytetyt haastattelut. Kirjaan on saatu laajasti mukaan skenen sisältä ja reunoilta pyöriviä ja pyörineitä heppuja. Graffitiskenellä aloitetaan ja levy-yhtiö pomojakin jututetaan. Kirja on sinällä inspiroiva siinä, että jos härkäpäisesti puskee vaan ja tekee, pääsee eteenpäin, vaikka myös pahennuksen aiheuttaminen ja suuri suun aukomisen määrä kuitataankin aika lailla skeneen kuuluvana ilmiönä. Vaikka olisi artisteista mitä mieltä tahansa, kirja kulkee eteenpäin ja avaa elämää musiikin ja räpin tekijänä. Jos kirjan tiiliskivimäinen rakenne ahdistaa, suosittelen lukemaan haastatteluita sieltä täältä ja tsekkaamaan kappaleiden sisällöistä, mistä urbaaniin kaupunkielämään liittyvästä aiheesta olisi kivan lukea pätkä. Kirjassa on paljon tekstiä ja ihan asiaakin!

Kustantaja: Johnny Kniga

Kulttuuri Kirjat