8030 päivää lihatonta lokakuuta
Tämä blogipostaus on kahden vuoden takaa, mutta koska asia on ajankohtainen taas (ja varsinkin) tässä lokakuussa, julkaisen sen uudestaan. Sillä en usko hetkeäkään siihen, että tehotuotetuilla broilereilla olisi jotenkin hyvät oltavat,
luki muissa blogeissa ihan mitä tahansa).
—-
Kun olin 14, katsoin dokumentin lihan tehotuotannosta.
Järkytyin todella paljon ja lopetin lihan syömisen samantien. Näin teki myös siskoni ja pienen suostuttelun jälkeen myös vanhempani. 14-vuotiaan sinnikkyydellä yritin käännyttää myös kaikki muut ihmiset kasvissyöjiksi. Yläasteen rehtori ei asialle lämmennyt, edes sen verran että olisin saanut kasvisruokaa koulussa. Voithan syödä porkkanaraastetta ja perunoita, oli kommentti. Niitä söinkin, ja paljon näkkileipää. Kotona onneksi ruokahifistelijävanhempani loihtivat mitä parhaimpia kasvisruokia.
Vaikka monet muut 14 -vuotiaana vallalla olleet mielipiteet (en tule koskaan menemään 9-17 työhön, tulen aina olemaan sitä mieltä että lävistykset ovat cooleja, en IKINÄ halua valkoisi seiniä kotiini, äiti et tajua mistään mitään jne) ovat muuttuneet, ajatukseni eläinten oikeuksista ovat aikalailla samat edelleen. Kertaakaan en ole edes harkinnut sitä, että palauttaisin lihan ruokavaliooni, koska voin erinomaisesti ilman sitä, enkä koe että jäisin mistään paitsi kun en liharuokia syö. Myös tieto eläinten tehotuotannon epäeettisyydestä ja epäekologisuudesta ahdistaa edelleen, mutta hieman lohduttaa se, etten ole itse osallisena siihen ruokailutottumuksillani.
Mikään pyhimys en minäkään ole. Olin 10 vuotta syömättä myös kalaa, mutta nykyisin sitä löytyy toisinaan lautaseltani. Luomumunia ostan joskus jos leivon ja syön ruokia, joissa on maitotuotteita. Lisäksi juustot ovat heikkouteni. Yksi toinenkin heikkous minulla on. Vihaan todella monia kasvisruokia: pehmeäksi höyrytetyt kasvikset, kukkakaaligratiini, mauttomat kasvispastat, puuromaiset risotot, kaalikääryleet, kesäkeitto… inhokkiruokieni lista on todella pitkä. Laitos-kasvisruuat jätän yleensä suosiolla syömättä, ei vetoa muhun. Ymmärrän oikein hyvin, että ihminen joka on nähnyt vain tällaisia kasvisruokia, ei voi kuvitellakaan syövänsä muuta kuin lihaa.
Ja entä ne ulkomaanreissut? Joskus kasvisannosten löytäminen on tuskan takana, joskus taas menee helposti, riippuu ihan siitä missä päin maailmaa reissaa. Kannattaa käyttää esimerkiksi Happy Cow -nettisivustoa ja printata sieltä kartta lähialueiden vegepaikoista ennenkuin matkaan lähtee. Tämän postauksen ravintolakuvat ovat Lissabonilaisesta Hamburgario do Bairro -burgeripaikasta, jonka listalta löytyi peräti neljä erilaista vegeburgeria. Hyvää oli. Ja oli myös ihanan paljon trendikästä marmoria* ja nättejä poikia viereisessä pöydässä. Ei valittamista!
Tänä vuonna lihan syömisen lopettamispäätöksestä tuli kuluneeksi 22 vuotta**. Sinä aikana olen syönyt lihaa kerran, vahingossa. Munariisipasteilja olikin jauhelihaversio ja haukkasin siitä ison palan. Maistui oudolta.
Mutta entä se lihaton lokakuu? Mielestäni erittäin hyvä idea ihmisille, jotka haluaisivat lisätä kasvisruuan osuutta ruokavalioonsa ja testata sitä, tulisiko sittenkin toimeen vähemmällä lihalla tai täysin ilman lihaa. Kuukaudessa ehtii testata jo aika monta reseptia ja ehkä muuttaa mielensä lihan syömisen suhteen. Kokeilu kannattaa tietysti aloittaa oman keittiön ohella myös hyvistä ravintoloista: laadukkaasta etnisestä ravintolasta, jossa vegeruuat ovat yleensä todella maistuvia tai vaikkapa Sandron vegaanibrunssista, jos Helsingissä elelee.
—-
*teksti on vuodelta 2014 ja niin on marmorin hehkuttaminenkin (Komeiden miesten hehkuttaminen: aina ok).
**päivitetty vuoteen 2016.
—–
I gave up eating meat 20 years ago. Unlike other opinions I had when I was 14, this one is still going strong.