Viikko vaihtelevaa

Oli sellainen viikko

kun itkin yhden ihmisen vauvauutista ja olin ihan vähän hajalla asioista.  

Sitten seuraavana päivänä pussailin auringossa onnellisena ja unohdin kaiken
muun.

Olin paljon ulkona ja onnellinen,

hetken päästä taas pyyhin kyyneleitä salaa keittiössä. Sitten olin iloinen, vähän väsynyt,
tosi sosiaalinen ja menossa.

Sitten päätin etten hetkeen juo viiniä enää,

ja parin tunnin päästä olin vaaleanpunaisen auringonlaskun äärellä neljä tuntia, lämmintä punaviiniä muovimukissa. Katselin kuuta, ihan hemmetin komeaa miestä (kaukaa)  ja

puhuin niin paljon niin isoista asioista, ettei enää itkettänytkään mikään. Lähinnä vain nauratti. Koska elämä ja asiat mitä se eteen lykkää, ovat usein aika koomisia.

Hain vikaa ratikkaa puhelimella, Nauti kävelystä, appsi vaan kertoi.

Kävelin yllättävän lämpimässä syysyössä kotiin kello kaksitoista, pitkin ylämäkiä, kuun killottaessa taivaalla. 

Otin takin pois, pyyhin hikeä ja dyykkasin roskalavalta kukkatelineen.

Menin nukkumaan. Heräsin yöllä kolmelta, sitten viideltä ja nukuin yhteentoista.

Sitten menin kouluun ja ensimmäistä kertaa siihen uuteen elämään, jonka vuoksi tänne tulin. Koulu tosin ei alkanutkaan sinä päivänä ja istuin turhaa luokan edessä neljäkymmentäviisi minuuttia.

Sitten menin tunniksi kahville, ostin neon-oranssia spraymaalia kiinakaupasta, maalasin dyykkaamani kukkatelineen ja jalkani.

Samana iltana oli maailman kaunein valo ja auringonlasku. Kävelin ihan päämäärättömästi, eksyin, akku loppui

ja olin kamalan onnellinen.

Ja vähän kuitenkin surullinen ja katkera samaan aikaan.

Tiiätkö, sellanen jolla on kaikki palikat päässä kohdallaan,

kuvailin erästä tyyppiä hetki sitten.

Kukaan tuskin kuvailisi minua ja aivan käsittämättömän vaihtelevia tunnetilojani
juuri nyt noilla sanoilla.

 

—-

 

High high high,

low low low

and all the other emotions. Lately.