Vuosia ja viiniä
Täytin vuosia.
Se ei ollut elämäni ihanin päivä, mutta mitä maanantaisynttäreiltä voisikaan odottaa. Jonottelin tuntikausia, ensin yhtä lappusta, sitten myöhemmin metsästin toista kahden kerroksen välillä, yhden tulkin kanssa. Sen jälkeen jonottelin erään kurssin loppuarvioon tuntitolkulla.
Sain (hottis)opelta poskipusut ja hyvän neuvon: Sometimes you should be less Finnish. Ja hyvän arvosanankin.
Eräältä symppikseltä luokkakaveripojalta taas sain pullollisen jääkylmää roséviiniä, kissaetiketillä varustettuna. Olisimme juoneet sen jonottaessa loppuarvioon, mutta kuulemma ei saa.
Tämä oli ensimmäinen kerta ikinä tässä maassa kun jossain ei ole saanut kajota alkoholiin.
Kielikurssille päästessäni huomasin saaneeni liikaa aurinkoa. Asteita kun oli lähes saman verran kuin ikävuosia.
Välillä meillä on keskustelutunteja, kuten tällä kertaakin oli. Aiheena oli stressi. Kirkkain silmin kerroin että Suomessa me työelämässä puramme stressiä niin että juomme alkoholia työkavereiden kanssa.
Depois do trabalho, piti sanoa. Töiden jälkeen.
Auringonpistosaivoini muotoilivat lauseen kuitenkin näin: Puramme stressiä juomalla alkoholia työkavereiden kanssa ENNEN töitä.
Siinä vaiheessa päätin laittaa synttäripäivän ns. pakettiin ja kävellä kotiin nukkumaan.
—-
I celebrated my birthday with these little worried pickles.