Itsevarmuus: kuumaa vai ärsyttävää?

 

 

Tämä saattaa olla universaali totuus, tai vain oma mielipiteeni:
yksi seksikkäimmistä asioista maailmassa on itsevarmuus.

Sillähän ei ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa. Itsevarmuus kun tulee jostain sisältäpäin.

Kun kerran puoliksi pakotettuna listasin kolme sellaista ominaisuutta, jotka minuun vetoavalla miehellä on, ei ykköspaikkaa vieneet parrakkuus, tatuoinnit tai auton ja surffilaudan omistaminen, tietenkään. Ykköspaikan vei itsevarmuus. En ole koskaan ihastustunut miehiin, joilta tämä ominaisuus puuttuu. Olen yrittänyt, mutta ei siitä ole mitään tullut. 

Paasaan myös tämän asian tärkeydestä tasaisin väliajoin (varmasti ärsyttävyyteen asti, kysy keneltä tahansa lähipiirissäni) ja kuitenkin sitten eräänä sunnuntai-iltapäivänä ihanassa kalaravintolassa sama asia ärsyttää minua niin paljon, että kävelen hetkeksi kadulle sangrialasilliseni kanssa viilentämään tunteitani.

Kolmenkymmenen asteen helteessä se on tosin hankalaa.

 

Tätä ennen kuvittelen että mies kyselee tarjoilijalta eri annoksista, mutta ei, hän tilaa mielipidettäni kysymättä viisi eri annosta pöytään. Mitä helvettiä?! Ennen tarjoilijan tuloa hän on kyllä tiedustellut minulta mitä mereneläviä mahdollisesti syön, mutta kimpaannun asiasta silti, oikein kunnolla. 

Suomessa olisin kävellyt jo tästä paikasta kokonaan ulos, sanon miehelle joka seuraa perässäni kadulle ja sytyttää tupakan (sekä kiinnostukseni entisestään). Samaan aikaan minua ärsyttää ihan hitosti ja sitten taas mielummin näin, kun sellainen epävarma tyyppi, joka ei osaa edes sanoa mielipidettään yhtään mistään asiasta. Ihan sama, kaikki käy, en tiiä. 

Kun mies myöhemmin samana iltana itsevarmoin ottein riisuu vaatteeni ja sanoo minulle jotain kielikurssin ulottumattomissa olevaa portugaliksi, on kyseinen ravintolaepisodikin melkein pyyhkiytynyt mielestäni.  

Miksi et deittailisi sitä? Yleensä ne tyypit, jotka eivät ole paperilla yhtään niitä oikeita, ovat juuri parhaita sittenkin, sanoo ystäväni kolme viikkoa viikkoa aiemmin lämpimänä kesäyönä viinilasillisen äärellä. Ja on siinä vähän oikeassa.

 

 

Viimeaikoina olenkin heilastellut tyyppiä, jonka kanssa meillä ei taida olla mitään muuta yhteistä

kun se itsevarmuus.

Seuraavan kerran istuessamme ravintolan pöytään sanon miehelle, että suu suppuun jäbä, MINÄ valitsen ruuat tällä kertaa.

Kun tavalliseksi portugalilaiseksi lihansyöjämieheksi lokeroimani tyyppi (Ja ai että olenkin kova lokeroimaan ihmisiä) siinä kasvisruokaa syödessään sitten tilaa itselleen sellerimehua ja sanoo juovansa sitä useammin kuin syövänsä punaista lihaa, on myös todettava itse itselleni: Joskus hyvin harvoin MINÄKIN olen näemmä väärässä.

Paitsi en siinä itsevarmuusasiassa.

 

—-

 

Best thing right now and always:

confidence