Avainsanat: kukat, miehet, perjantai, viini

 

 

Seurustelin kerran jonkin aikaa miehen kanssa, joka oli minua kymmenisen vuotta vanhempi. Tunsin itseni vähän teiniksi, koska mies oli niin aikuinen. Kun sain häneltä kukkia, kiitin kauniisti, mutta teiniminäni ajatteli: kukkia, mitä mä näillä teen (enkä omistanut maljakkoa, koska asuin väliaikaisessa kesäasunnossa), oispa se tuonu mielummin viiniä.

Sittemmin kasvoin aikuisemmaksi ja hankin maljakoita. Minusta tuli ihminen, joka osti lähes aina perjantaisin kukkia kotiin. Ja viiniä.

Viime viikolla sain kukkia ystävältäni. Yhden kauniin ruusun, jota sitten roudasin mukana kymmenen tuntia ympäri kaupunkia, kun kohdalle sattui sellainen spontaani hengauspäivä, joka kuljetti paikasta toiseen. Vikassa paikassa, keskiyöllä, laitoin nuupahtaneen ruusun vesipulloon ja keskelle terassipöytää. Tyhjiä laseja hakevalle tarjoilijalle sanoin jotenkin vaistomaisesti: älä vie mun kukkaa.

Mies naurahti ja ihmetteli, miksi minulla oli omat kukat mukana. Ainiin kun on naistepäivä.

Yöllä kotiin kävellessäni ruusu kädessä, kahvilan edessä oleva vanha mies toivotti onnea: Parabens!

Ainoa maa, jossa parabeenit ovat hyväksi, päättelimme luonnonkosmetiikka-asiantuntija-ystäväni kanssa.

 

 

Sitten eräänä toisena iltana näin tämän ihanan näyn. Jäin melkein auton alle ottaessani kuvaa ratikassa kukkien kanssa matkaavasta herrasmiehestä, mutta ei se mitään.

Kuva kun on ihana.

Kukatkin on.

Ja perjantai. Voisi vaikka ostaa kukkia.

 

—-

 

Almost got hit by a car, but had to capture this gentleman on a tram with flowers.

 

 

 

—-