Viimeaikoina olen…
– Löytänyt paljon asioita kadulta. Kuten tuoleja ja pöytiä.
– Löytänyt itsestäni sen sosiaalisen Etelä-Eurooppalaisen, joka tutustuu alakerran baarin omistajaan ja jää suustaan kiinni kadunkulmiin. (Vaikka aina kun sanotaan jää suustaan kiinni, mietinkin sitä, miten lapsena jäi talvella kielestään kiinni metalliin).
– Kävellyt paljon enemmän kuin kirjoittanut.
– Kirjoittanut tosi vähän, mutta vaihtanut kaiken kirjoittamani paikkaa tuntikausia. (Jolloin on sellainen olo että muka tekeekin jotain).
– Kironnut epäluotettavia ihmisiä.
– Kironnut muitakin kuin epäluotettavia ihmisiä.
– Ollut innoissaan siitä, että saa olla kolme päivää yksin kotona.
– Tylsistynyt puolessa päivässä siihen, että on yksin kotona.
– Ollut surullinen muiden suruista.
– Kävellyt jokirantaan tuijottelemaan joelle tuulisina päivinä. (Tyhjentää turhat ajatukset aika tehokkaasti).
– Sovittanut kaikki omat, lähes kaikki kämppiksen ja melkein kaikki kaupungin kauppojen kesämekot läpi pitämättä yhdestäkään.
– Juonut aamuisin pannullisen teetä, sen perään kahvia, sitten mennyt ulos kahville, juonut kotiin tultuaan pannullisen vihreää teetä ja ihmetellyt sitten, miten olenkin sellainen ihminen jota ei väsytä juuri koskaan.
– Ollut turhautunut eräästä ihan turhasta ihastuksesta.
– Puhunut paljon merenelävistä ja seksistä. Samassa keskustelussa.
– Saanut uuden lempinimen ystäväni äidiltä. Ja kuullut että vuosikausia käyttämässäni sähköpostiosoitteessa esiinnyn ihan väärällä nimellä.
– Käynyt yksin (!) brunssilla.
– Kirjoittanut viime aikoina yhteen ja erikseen ja unohtanut aina onko se parempi viimeaikoina vai viime aikoina.
– Ollut sitä mieltä, että minun tekemät kirjoitusvirheet on vähemmän pahoja kuin muiden.
– Ollut muutenkin oudosti sitä mieltä, että minulla on erityisoikeuksia, joita muilla ei ole.
– Ollut vähän stressaantunut ja ahdistunut, mutta sitten kuitenkin onnellinen (vähän).
– Tajunnut miten paljon rakastan kauniin ja rähjäisen yhdistelmää.
– Ja munakoison ja balsamicon yhdistelmää.
– Ja kahvin ja kanelikeksien yhdistelmää.
– Ja onnellisuuden, haikeuden ja nostalgian yhdistelmää.
—-
Mitä siellä on oivallettu viimeaikoina?
—-