Emma Clinen tytöt

 

Tämä kirja särkee sydämesi ja räjäyttää mielesi,

sanoi Dunhamin Lena. Ei tietty minulle, ei liikuta ihan samoissa piireissä. (Madonnan kanssa ehkä kohta liikunkin, sehän otti ja muutti Lissaboniin, ihan kun yks bloggari pari vuotta sitten).

 

 

Emma Clinen Tytöt on tarina, johon ehkä jokainen joka on ollut teinityttö, voi samaistua. Tai teinipoikakin varmaan. Se tietynlainen tylsyys ja odotus, alkaispa elämä jo. Ne samat kuviot, vähän blaah, oisinpa aikuinen, kokisinpa jotain.

Se halu kuulua osaksi jotain, kapinoida vähän. Ja sitten se, miten pienetkin valinnat elämässä voivat muuttaa ihan kaiken.

Aluksi en pitänyt kirjasta, yritin uppoutua siihen, tuloksetta. Kanniskelin sitä laukun pohjalla viikon niin että se nuhjaantui. Nostin sen kahvikioskien pöydille useaan kertaan, luin pari sivua, karkasin lukemaan muita juttuja puhelimesta. Sitten eräänä päivänä levitin viltin nurmikolle, kaivoin paperipussista take away bagelini ja luin kirjan lähes kokonaan.

Voi itku ja hui miten hyvä.

Meni hetkeksi halu lukea mitään muuta ja kirja mietitytti vielä monta päivää sen lopettamisen jälkeen. Kirjan stoorin taustalla on tositarina 60-luvulta, joka liittyy Charles Mansoniin. Enempää en kerro, suosittelen lukemaan itse ilman suurempia spoilereita.

 

—-

 

Absolutely loved this book by Emma Cline titled the Girls. So awful, so good.