Väärät lakanat (ja valinnat)

 

 

Oli sellainen viikko, jolloin halusin vain maata uusien pellavalakanoideni alla.

Minun piti ostaa valkoiset pellavalakanat, mutta koska harmaat olivat alennuksessa, ostin ne. Äh, miksen ostanut valkosia?

Miksi teen aina elämässä vain vääriä päätöksiä, mietin sitten seuraavan illan, niiden lakanoiden alla. 

Itketti. Hyvä nainen, itketkö tosiaan lakanoidesi väriä, puhuttelin itseäni. Kunnes tajusin, että pms se tässä vain itkettää, ei lakanat ja niiden värit.

Leikkasin sukkahousujen vyötärökaitaleen ja laitoin sen päähäni kihartaakseni hiukset. Hyvä tuli. 

 

 

Join kaksikymmentäneljä senttiä viiniä ihan vaan tipattoman tammikuuni kunniaksi. 

Istuin ystäväni täydellisessä asunnossa kokonaisen iltapäivän valittamassa siitä, miten paljon vihaankaan tammikuuta.

Vaikka oikeastaan on ollut ihana vaan olla tekemättä mitään ja maata sängyssä katsomassa erästä telenovelaa. 

 

 

En jaksanut tehdä ruokaa, koska kaikki kiukutti ja kävin halvoissa lounaspaikoissa erään ranskalaisen rakkausromaanin kanssa. 

Toisessa niistä viini maksoi saman verran kuin limonada, mutta en ottanutkaan sitä ihan vaan yllättääkseni itseni. 

Kerroin vähän nolona ystävälleni että tipaton tammikuuni ei kestänytkään kuin viikon, sitten join viiniä. Olet siis juonut VAIN kerran viiniä vuonna 2018?
Hullu nainen, hän käänsi sen nyt näin päin.

Sain viestin kaukaiselta ystävältä, joka kertoi tulevansa ihan pian kylään.

Mietin niitä iltoja kun joimme yhdessä viiniä – ja vihasimme Helsinkiä. 

Nyt asumme molemmat muilla mailla ja ainakin minä kaipaan usein niitä iltoja, joista silloin ajattelin: Aina tätä samaa.

Syötyäni viikon aamupalaa sängyssä, tajusin myös että valkoiset lakanat = ei vaan mun juttu. 

Loppu hyvin, kaikki ihan ok. 

 

—-

 

 

Life lately.