Oma panokseni (ja ratkaisuni) ilmastotalkoisiin
Mitä minä voisin tehdä paremmin ilmaston hyväksi? Ja ehkä myös ollakseni vähän parempi ihminen. Siinäpä kysymys jota olen miettinyt viime aikoina, niinkuin tosi moni muukin, onneksi. (Ja sitten ihan kaikki eivät ole miettineet eivätkä tunnu miettivän ollenkaan. Se ottaa päähän, koska tässä on kuitenkin asia, joka koskettaa MEITÄ KAIKKIA).
Näissä asioissa olen hyvä:
– En ole syönyt lihaa 25 vuoteen.
– En laita enää maitoa kahviin enkä osta sitä myöskään kotiin. Juustoa käytän toisinaan ruuanlaitossa, mutta yritän korvata sen useammin esimerkiksi tofulla. Parmesanjuuston olen vihdoin oppinut korvaamaan ravintohiivahiutaleilla, varsinkin saatuani tämän tiedon.
– En omista ajokorttia enkä siksi myöskään autoa. Kävelen ja käytän julkista liikennettä, mutta pari kertaa kuussa Uberia.
– En lämmitä asuntoani (Hah, vähänkö saan tästä extrapisteitä, mutta tässä maassa on siis todella yleistä elää lämmittämättömässä asunnossa, joissa on talvella pahimmillaan sellainen 12 astetta. Hirveää? Kyllä. Ekologista? Taitaa olla).
– Olen luopunut todella paljon asioiden ostelemisesta. En mene edes kiertelemään kauppoihin, koska se on tietysti tehokkain tapa päätyä ostamaan jotain.
– Lissabonin hanavedestä valittaa moni, mutta juon sitä urhoollisesti. Annan myös pahaa silmää muovipulloja kaupasta kantaville turisteille ja mainitsen aina soivan tilaisuuden tullen että hanavesi on juomakelpoista. Pyydän myös ravintolassa aina hanavettä.
– Olen ostanut kaikki Lissabonissa hankkimani huonekalut kierrätettynä, lukuunottamatta patjaa ja pientä sohvapöytää.
–En laita kasviksia ja hedelmiä muovipussiin kaupassa
Näissä asioissa en ole erityisen hyvä:
– Kierrätän muovin, paperin, pahvin ja lasin, mutten biojätettä. Talossamme kun ei sitä kerätä.
– Juon kahvia pahvimukista aika usein (koska se tarjoillaan kahvikioskeissa aina sellaisesta), mutta kantta en tosin ota kahviin juuri koskaan. Pahvimukeissa kyllä sanotaan että ne ovat biohajoavia, mutten tiedä kierrätetäänkö ne oikein ja tuupataanko vain sekajätteeseen.
– Lennän. Jokaisen ulkomaille muuttavan ihmisen tavoin olen tilanteessa jossa halutessani nähdä perhettäni ja ystäviäni, minun on lennettävä. Se ahdistaa ja sen vuoksi tuntuukin tyhmältä lentää vielä Suomen lisäksi yhtään mihinkään. Silti teen sitä joskus. Tänä vuonna olen lentänyt Suomen lisäksi Berliiniin.
– En käytä ekosähköä, koska (tietääkseni) sellaista ei tässä maassa ole tarjolla.
Olen myös sitä mieltä että näin ilmastonmuutosaikoina jokaiselle maapallon kansalaiselle olisi tehtävä oma profiili, johon kilahtaisi plussaa ja miinusta kaikista ympäristöasioista. Kasvissyönti vuoden ajan: plussaa. Lentomatkat: miinusta. Yksityisautoilu: miinusta. Kierrätys: plussaa. Oman vesipullon käyttö: plussaa ja niin edelleen. Sitten kerran vuodessa sieltä saisi seuraavalle vuodelle oikeudet toimia ympäristölle haitallisesti. Eli jos olen ollut vuoden vegenä ja kierrättänyt enkä autoillut, saisin lentää ensi vuonna vaikkapa kolme kertaa. Jos minun pitäisi lentää työkseni, joutuisi firmani taas toimimaan entistä ekologisemmin pystyäkseen lähettämään minut työmatkoilleni, jne. You get the point. (Tämä mielipide ei ole haluttu eikä juuri kukaan halua kuulla sitä. Ei ainakaan kukaan lihaa syövä yksityisautoilja).
Luulen kuitenkin että tulevaisuudessa saatamme toimia näin. Tai sitten emme, mistäs minä sitä tiedän.
Jotain on kuitenkin tehtävä, mutten maapallomme tuhoutuu.
—-