Kauniiden värisävyjen kaupunki

 

 

Olen viettänyt viime aikoina enemmän aikaa eräässä kissanhoitolokaatiossa kuin omassa kodissani. Kiireinen ja paljon matkusteleva tuttavapariskunta kun on ollut koko ajan reissussa ja minä sitä vastoin istumassa heidän terassillaan katselemassa erilaisia säätiloja (ja silittelemässä erästä kissaa).

 

 

Vaikka olen asunut Lissabonissa pian neljä (!) vuotta, silti aina toisinaan tulee epätodellinen olo. Miten minä tänne olen päätynyt? 

Usein epätodellinen olo tulee myös siitä, miten ihmeessä olen saanut aikaiseksi jotain niin suurta ja monimutkaista kuin ulkomaille muutto? Tuntuu nimittäin että nykyisin en saa aikaiseksi juuri mitään. Yhden sähköpostin kirjoittaminen vie aikaa vaikka kuinka kauan ja oman elämän to do-listalla roikkuvat viikkotolkulla samat asiat. Työjutuissa pysyn kyllä deadlinessa koska on pakko, mutta muuten en saa aikaiseksi juuri mitään muuta kuin epämääräistä vaeltelua ja kahvin juomista.

Ja sitten näiden värisävyjen tuijottelua, jotka ovat vaan ikuisesti maailman kauneimpia.