Haluan olla hattuihminen

Olen halunnut olla hattuihminen jo vuodesta 1990. Siitä lähtien kun tv-sarja Blossom alkoi.

Ostin nelisen vuotta sitten punaisen huopahatun, jota olen käyttänyt kerran. Tietysti pidän pipoa talvella, mutta pipo on pipo, pakollinen paha estämään korvien jäätymisen ja jonka alle voi piilottaa huonon hiuspäivän. Mutta hattu on asuste, jolla voi tehdä lookista ihan uudenlaisen. 

Mutta aina kun laitan hatun päähän, tulee ylipukeutunut olo, sellainen että yrittää vähän liikaa. Tiedostaa koko ajan että no nyt mulla on tää hattu päässä. (Miksi kaikki kattoo tätä mun hattua?) 

Viime kesänä, melkein kahdenkymmenenviiden asteen helteellä ostin Köpiksestä Henrik Vibskovin liikkeestä hatun, juuri sellaisen vähän oudon huopahatun. Myönnän, olin juonut kaksi lasia viiniä, (tila, jossa kaikki näyttää päälläni toooodella hyvältä) olin lomalla ja hattu oli todella hyvässä alessa.

Hattu on odotellut malttamattomana syksyn tuloa ja tällä viikolla se tapahtui. Tälläsin sen päähäni ja päätin vaan alkaa hattuihmiseksi. 

Ja tietysti Instagrammasin ja häshtäggäsin kuvani ja tunnin päästä sain siunauksen sille, että olen vihdoin Vakavastiotettava Hattuihminen.

Streetsyle-kuvat/pics from here. 

—–

I´ve wanted to be a hat-person ever since 1990 when I started to watch the series Blossom.

This fall I´ve finally done it properly with my new Henrik Vibskov hat. And even Mr. Vibskov himself approves.

That totally made my (hat) day!