Asioita joita en muistanut Suomesta

 

 

Olin poissa vuoden, sitten paikalla kuukauden. En ole koskaan ollut niin kauan pois enkä niin kauan sitten taas täällä, siellä. No Suomessa.

 

Ja olin unohtanut kaiken tämän:

Pipotukka! Ja kaikki se sähköisyys!

Vitun ihanaa! Vittu joo! Vittu arvaa! Vittu ihan hirveetä – miten paljon ihmiset sanovat vittu

Kuinka suomalainen – kuka tahansa suomalainen, voi lopettaa minkä tahansa keskustelun jota hän ei halua käydä, sanomalla jaahas ja poistumalla paikalta

Töykeys

Glögi! Kauraleipä! Vegaanituotteet pienimmässäkin Alepassa!

Ärräkahvi on aivan juotavaa, mitä minä olenkaan kuvitellut

Humalaiset ihmiset keskellä kirkasta päivää

Kaksikielisyys: kun unohtaa kuunnella junan kuulutukset, ne tulevat heti perään toisella kotimaisella

Harmaus

Kirpeä pakkassää joka vie päänsäryn samantien pois

Kukaan ei koskaan hymyile ilman syytä

Kuitti tulostuu asiakkaan puolelle (onko tämä joku koronauutuus?)

Ovet aukeavat avainta kääntämällä. Ei tarvitse antaa lisäohjeita laita avain vasemmalle vinossa, sitten vedä vähän takaisin, potkaise ovea, sano manausloru ja sitten avaa

HILJAISUUS! Suomessa, keskellä pikkukylää ja Helsingin keskustaa on niin hiljaista että kuulee kaiken. Tai siis ei mitään koska mitään ei kuulu mistään

Pitkät miehet joilla on kivannäköiset housut eikä portuguese jeans -tyyliä

 

 

Hassut tavat tervehtiä heippa moikka heippahei kiittimoi

Se ettei tarvitse sanoa hei menen suihkuun, älkää valuttako vettä sinä aikana toisaalla

Halvat pakastemarjat!

Hirveän leveät social distancing -jalkakäytävät

Ratikan turvallisen tuttu ääni

Oma hyväosaisuus

Exät

Nopea internet

Se että voisin asua siellä ilman mitään aikomustakaan asua jossain muualla

Sellainen tunne, että mitä tahansa katastrofaalista tapahtuisi, voisi soittaa kenen tahansa ovikelloa ja sanoa päivää, mitä tuolla tapahtuu? Tai no ehkä varmaan että MITÄ VITTUA TUOLLA TAPAHTUU?