Mistä itseinhopäivät tulevat?
Olen aika perustyytyväinen ulkonäkööni.
Tietysti jos saisi valita, olisin vähän pidempi (vaikka 170cm), hiukseni olisivat vähän paksummat ja luonnonkiharat (ja vähän vähemmän maantienväriset) ja olisin vähän persoonallisemman näköinen. Ja tietysti tooooodella timmissä kunnossa. Mutta mikään näistä asioista ei ole sellainen, että stressaisin siitä jatkuvasti hulluna. Normaalisti pidän itseäni ihan tavallisen näköisenä, juhlatällingissä joskus jopa ihan nättinä.
Kunnes sitten jostain iskee se pahin. Itseinhopäivä.
Tunnetaan myös nimellä: TLR-päivä=tyhmä, ruma ja lihava -päivä, huono ulkonäköpäivä (alkaa huonona hiuspäivänä joka usein riistäytyy käsistä ja siitä tulee huono kokoulkonäköpäivä). Tai sitten vaan nimellä kauhee päivä, itsetunto nollassa -päivä, maanantai… Päivään liittyy myös oleellisesti se, että kaikki valinnat, joita on elämässään tehnyt, ovat yhtäkkiä ihan vääriä ja seinät ovat väärän väriset ja ruoka jota juuri kokkasi, ei ollutkaan se, jota teki mieli (vielä vartti sitten). Olen huomannut että näinä päivinä kannattaavain luovuttaa ja tehdä jompi kumpi:
– Mennä salille ja sen jälkeen saunaan (sitten ei jaksa enää stressata mistään, koska kaikki voimat on lopussa ja olo on vaan kuin keitetyllä spagetilla).
– Levittää vuodesohva, ottaa peitto, kasa herkkuja ja katsoa kolme tuntia putkeen How I Met Your Motheria (sen jälkeen ei jaksa myöskään enää stressata mistään, koska, no ehkä aivot on vähän jumissa ja sokerihumalassa)
Oli miten oli, olen aina ihmetellyt mistä ulkonäkökriisit iskevät, koska periaatteessa se naama on aina ihan sama.
Edellisenä päivänä voi olla täysin hyvä päivä ja seuraavana aamuna kaikki on periaatteessa ihan samaa, mutta yhtäkkiä oma naama näyttää ihan kamalalta. Sama on vaatteiden kanssa: välillä on viikko putkeen täydellisiä asupäiviä, sitten taas toinen viikko niitä päiviä kun joka aamu valitsee väärät vaatteet ja koko päivän olo on älyttömän epämukava.
Mulla oli tällä viikolla juuri pahimman luokan itseinhopäivä. Mikään vaate ei sopinut (ei mekko, ei hame, ei housut, ei yhtään mikään), hiukset olivat koko ajan huonosti (laitoin ne sata kertaa kiinni ja sitten taas auki), iho näytti kamalalta ja teki mieli vaan piilottaa peilit ja mennä nukkumaan. Oli tarkoituksena tehdä juuri yksi blogiin liittyvä asia, joka vaati oman naaman kuvaamista. Tunnin yrittämisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että aivan turhaa tässä yritän. Täytyy tehdä se sellaisena päivänä kun on taas kavereita oman naamansa kanssa.
Mutta tämä päivä sai pohtimaan asiaa. Mistä ne itseinhopäivät oikein tulevat?
Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan päivät, jolloin nainen on hottiksimmillaan (eli kokee itsensä kauneimmaksi ja haluttavimmaksi) sijoittuvat ovulaation aikoihin. Onko tässä siis perää?
Täytyy ehkä alkaa ihan pitää kirjaa siitä, mihin aikaan kuukaudesta nämä itseinhopäivät ja olen niin hottis -päivät sijoittuvat.
Ja onko muita hyväksihavaittuja keinoja näiden päivien käsittelyyn? Otan innolla vastaan!
—–
Kuvat päiviltä jolloin oli hyvä ulkonäköpäivä (naama esillä) ja huono ulkonäköpäivä (jalat esillä).
—–
This week I´ve been thinking about this thing a lot: there are days when I feel OK with the way I look and others, when I just absoulutely hate it. I look pretty much the same all the time to everyone else, so where do these hating-myself-days come from?
There´s one American study that says women feel most attractive and good about themselves when ovulating. I´m not sure I believe it´s just hormones. What do you think?
—–
Pictures from the days when I felt good about myself (face) and bad about myself (feet).