Kahdeksan vuoden Flow
Olen ollu Flow:ssa viimeiset kahdeksan vuotta yhtä lukuunottamatta joka kerta. Rakastan festareita, se on varmasti tullut selväksi, jos olet tätä blogia aiemmin lukenut.
Olen myös rakastanut Flow:ta. Ja sitten vähän vihannut.
En itse festaria, mutta koska kahdeksaan vuoteen mahtuu tietysti aika paljon. Kaikkea.
Kaksi kertaa Flow:n tienoilla olen eronnut. Riidellyt Backyardilla, itkenyt bajamajassa, vältellyt tiettyä tyyppiä ja kirjoittanut puhelimeeni ilkeitä viestejä, joita en ole lähettänyt. Olen ollut paikalla myös umpirakastuneena, keskittymättä bändeihin yhtään. Parit ystävyyssuhdesolmutkin siellä on selvitetty, punaisten ilmapallojen alla. Joinakin vuosina olen tuhlannut kaikki rahani ruokaan, toisina syönyt säästäväisyyspuuskassa halpispizzan ennen alueelle menoa.
Toissavuonna vannoin, etten enää ikinä tule paikalle. Viime vuonna oli taas parasta ikinä. Tänä vuonna säästyin suurimmilta tunnemyrskyiltä, vaikka lauantaina alueelle päästyäni uudet kenkäni hajosivatkin samantien.
Korjasin ne ensin purkalla, myöhemmin pinkillä jeesusteipillä ja kävelin niillä vielä yöllä kotiin asti, koska ensimmäinen vapaa taksi tuli vastaan kaksikymmentä metriä ennen kotiovea.
Koska olen selviytyjä.
—–
Flow festival moments.