Tunnustus: olen aikuinen, mutta silti vähän kapinateini
Ainakin sen verran,
että joskus sunnuntaiaamun paras aamupalanäkymä on tämä.
Tiedän tiedän, pitäisi juoda aamuisin sitruunavettä tyhjään mahaan, syödä marjoja, hedelmiä, kuituja, ei leipää kai kuitenkaan ja mitä lie.
Aina ei vaan huvita.
—–
Kun olin lapsi, en olisi tietenkään ikinä halunnut nukkua päiväunia. Voi kuule Saara, tulee vielä aika, jolloin päiväunet on parasta mitä tiedät, äiti sanoi, mutta ajattelin, että joojoo, musta ei IKINÄ tuu tollasta kun äidistä. Äiti myös opetti, että kannattaa olla siivouspäivä, mielellään torstaisin, koska sitten on kiva olla viikonloppuna siistissä kodissa. Makes sense, mutta siivoan silti kapinana keskiviikkoisin tai perjantaisin. Nykyisin osaan jo myöntää, etä monissa asioissa äiti oli ihan oikeassa (ja on edelleen), vaikka sen ääneen sanominen onkin edelleen vähän hankalaa.
Kapinateinin tasolla aika monessa asiassa edelleen:
– Kun olen vanhempieni luona vuorokautta pidemmän ajan, alan kiukutella esimerkiksi jos minun käsketään viedä roskat. Tai tyhjentää tiskikone. (Pahinta). Tai jos äiti yrittää neuvoa jossain asiassa.
– En koskaan niputa sukkia pareiksi pyykkitelineestä ja sitten olenkin lähes aina erinparin sukissa.
– En koskaan osta talouspaperia, koska se on ihan turhaa. Enkä kaulinta, viinipullolla kaulitsee ihan just yhtä hyvin. Pakastimen sulatin ekaa kertaa elämässäni kun putkirempan aikoihin katkastiin sähköt viikoksi.
– En ikinä muista lähettää kiitoskortteja. (Kuten kaikki muut tässä suvussa)
– En pysty vieläkään ennakoimaan: että pakastimessa olisi ruokaa reissustapaluupäivälle tai että viinin juonnin lomassa kannattaa juoda myös vettä.
-Säilytän pipoja ja kaulaliinoja eteisen naulakossa kangaskasseihin tungettuina läpi kesän.
– Olen hankkinut Kodin Kansion (koska äiti pakotti), mutten ikinä säilö sinne tärkeitä papereita. Verotuspäätöksen löysin yksi päivä jonkun random sisustuslehden välistä.
– Pyykkikorista voi ihan hyvin palauttaa vaatteita käyttöön.
—–
Missä asiassa sinä olet vielä vähän teinin tasolla?
—–
I´m a grown-up, but every once in a while I still act like a teenager.
Sometimes my breakfast looks like this.