Kiitos uraneuvoista, Warholin Andy

Museot ovat samanlaisia joka puolella. Vilautan kassalla pressikorttia ja marssin sisälle. Vaeltelen takki kainalossa tunnin ympäri kolmikerroksista viininpunaseinäistä rakennusta. Katselen kuvia uudesta kotikaupungistani mustavalkoisena, 1900–luvun alusta.

Näyttääpä ihan samalta kuin nykyään, ajattelen tylsistyneenä ja peilaan huonon hiuspäivän tukkaani taulunkehyksistä. Jostain tulee ranskalaisten perunoiden tuoksu ja yhtäkkiä olenkin tosi nälkäinen ja keskittymiskyvytön.

Tykkään kyllä museoista. Paljon.

Kaksikymppisenä olin työharjoittelussa isossa taidemuseossa. Jälkikäteen ajateltuna minulla taisi olla aika paljon vastuuta. Menin toisinaan yksin aamulla avaamaan koko museon. Vaeltelin siellä ennen aamukymmentä yksin, sytyttelin valoja ja hengitin syvään ihanaa museotuoksua. (Myöhemmin taisi käydä ilmi, että tuo ihana museotuoksu olikin kosteusvaurion aiheuttamaa).

Olin apuopettajana taidegrafiikan kursseilla, jossa innokkaat lapset testasivat erilaisia menetelmiä tuottaa kuvia paperille. Se oli ihanaa. Ajattelin silloin, että isona minusta tulee ehdottomasti taideopettaja. Sellainen taiteellinen, jonka vaatteissa on värikkäitä ulokkeita, jolla on hienot silmälasit ja kirjahyllyt täynnä taidekirjoja.

Ei tullut.

Isona minusta tuli ihminen, joka ajattelee ranskalaisia perunoita taidenäyttelyissä

eikä muista juuri mitään tyylisunnista tai suosikkitaiteilijoistaan.

Sitten menen lounaalle ja yritän sen jälkeen etsiä kauppaa, joka myisi hiusharjoja. Eksyn vaatekauppaan, jonka ikkunassa on etäisesti tutunnäköisiä printtivaatteita. Ihania!

Sisällä tajuan, että ne ovat jonkun merkin Warhol –mallistosta. Kun olin kaksikymmentäviisi, luin Warholin kaikki elämänkerrat kymmeneen kertaan, painoin silkkipainolla kukkia hänen innoittamanaan ja olin varma että haluan tekstiilitaiteilijaksi. Mutta sitten minusta tulikin graafinen suunnittelija.

Miksi? Oikeastaan uravalintani perustuu Warholin pojan viisaisiin sanoihin:

Tee ura siitä, mistä pidät TOISEKSI eniten. Kun on aina jotain, mitä tekisit mielummin, saat tietynlaista vapautta siihen tekemiseen.

Kiitos Andy.

Kun mulla on extrarahaa seuraavan kerran, menen ehkä ostamaan sun printillä varustetun mekon. Koska nyt olen tajunnut, etten olisi kovinkaan hyvä taiteilija. Mielummin olen vähän tavallinen graafikko, joka voi sitten vapaa-ajallaan suunnitella vaikka niitä liehuketekstiileitä.

—–

The way I chose my career as a graphic designer is much influenced by Andy Warhol. He once said one should pick the thing they like the second best as their career. It gives you certain freedom and you don´t take yourself too seriously.

Excellent words.