”Aina kun on aikaa laittaa huulipunaa, laita huulipunaa”
En meikkaa kovin paljon, mutta meikkaan päivittäin. Voin olla ilman meikkipohjaa, ilman silmämeikkiäkin, jos on pakko, mutta ilman huulipunaa en voi olla. Tai no voin, mutten halua. Ei ei.
Teininä kiusasin jatkuvasti äitiäni, joka laittoi huulipunaa kun lähti lenkille. Itse teen nykyisin samaa. Mottona on: aina kun on aikaa laittaa huulipunaa, laita huulipunaa. Ja sitä huulipunaa laitan pariisilaisittain huolettomasti töpöttäen, metron ikkunan heijastuksessa, jos peiliä ei ole.
Ja aina samaa huulipunaa: Diorin 638:ia. Peruspunainen, joka pysyy ja pysyy ja sopii kaiken kanssa. Sitä olen käyttänyt vuosikaudet.
Luulin tämän täydellisen suhteen 638:in kanssa kestävän ikuisesti, mutta Damn you Dior minkä menitkään tekemään.
Lopettamaan tämän sävyn tuotannon!
Mitä minä nyt teen? En HALUA uutta sävyä. Haluan saman vanhan. Olen metsästänyt tämän sävyn vikoja kappaleita nyt Tallinnan laivalta, kahdelta eri lentokentältä, parista eri maasta. Ja ei, se on loppu.
NYYH. Nyt käytän väliaikaispunaa, joka ei ole hyvä. Joo, se on ihan ok, mutta ei se ole 638.
(Samalla olen järkyttynyt siitä, miten suuri rooli pienellä huulipunalla voi elämässäni olla)
—–
I´ve been using the same lipstick color for years; Dior 638. And now it´s no longer available.