En halua asua ”uudessa Piilaaksossa”!

 

 

Lissabonissa on tällä viikolla iso teknologiatapahtuma nimeltään Websummit.

Kaupungille se tarkoittaa normaaliakin suurempia turistilaumoja, paljon rahaa ja näkyvyyttä. Minulle se tarkoittaa sitä, että olin hyvin lähellä sanoa vierailemaan tulevalle siskolleni: En halua tällä viikolla liikkua missään. Ollaan vaan meillä kotona. Kaupunki kun on täynnä äänekkäitä start-up yrittäjiä, jotka kailottavat isoon ääneen sitä miten halpaa täällä on ja kuinka Lissabon voisi olla uusi Piilaakso.

(Ei muuten ole halpaa jos elää paikallisena 550€ minimipalkalla, kun sillä rahalla saa juuri ja juuri maksettua nykyisin yksiön vuokran, jostain keskustan ulkopuolelta).

Kun muutin kaksi ja puoli vuotta sitten Lissaboniin, kaupunki oli toipumassa talouskriisistä. Oli paljon tyhjiä liiketiloja, ränsistyneitä rakennuksia ja kuudenkymmenen sentin kahvikupillisia. Tutustuin portugalilaismieheen, joka sanoi että kuusikymmentä senttiä kahvista on ihan liikaa, sen kuuluisi olla halvempaa. Minulta tivattiin tosi usein sitä, miten olin päätynyt muuttamaan tänne. Onpa hassua, sanottiin, että halusit muuttaa Lissaboniin.

Kahdessa ja puolessa vuodessa on tapahtunut paljon. Kaupunkiin on muuttanut suuri määrä expatteja, rikkaat ranskalaiset ostavat kokonaisia kerrostaloja ja remppaavat ne turistimajoitukseksi. Joka puolelle kohoaa uusia hotelleja. Vuokrat ovat pilvissä ja uusia ravintoloita aukeaa koko ajan: ja ne tarjoilevat smoothiebowleja sellaisilla hinnoilla joilla täällä on totuttu saamaan lounas, viini ja jälkkäri. Kerroin loppukesästä siitä, miten suosikkipaikkani suljettiin, koska kaunis tila haluttiin turistikäyttöön. Tällä viikolla oli lappu luukulla kivassa sorbettipaikassa ja sen viereisessä galleriassa: Koska Lissabon tarvitsee vieläkin lisää hotelleja, me joudumme sulkemaan.

Se harmittaa älyttömästi, vaikka samaan aikaan ajattelenkin, että onko minulla oikeutta surra ja valittaa näistä muutoksista, olenhan itsekin expat, joka on muuttanut tänne muualta.

 

 

Onneksi on edelleen rähjäisiä galleriabaareja, euro viidenkymmenen viinilasillisia jos vaan tietää minne mennä) sekä sellaista fiilistä, jota koin ekalla vierailullani tänne: sympaattista, perinteistä ja vähän rähjäistä.

Siksi käyn  edelleen niissä vanhoissa suosikkipaikoissa (joita kaikkia ei onneksi ole suljettu) sekä perinteisissä portugalilaisissa ravintoloissa.

Ja toivon, että tässä kaupungissa olisi sitä vanhaa viehätystä jäljellä vielä parin vuoden päästäkin.

 

O vídeo realizado por Vhils que abre a Web Summit deste ano from Público on Vimeo.

 

Jotta tämä avautuminen olisi epälooginen, tässä vielä video, jolla Websummittia mainostettiin. Siinä Lissabon näyttää niin modernilta, että itsekin ihmettelin ääneen: Oho, onpa hieno!

 

—-