Ensimmäinen päivä Japanissa

visual diary

 

 

Shinjuku, Tokio, 1.11.2018

Maybe with a friend is easier, sanoo ramen-ravintolan tarjoilijanainen minulle kun kerron hänelle tulleeni Tokioon ihan yksin, samaan aikaan kun yritän imeskellä nuudeleita kulhosta oikeaoppisesti. No varmasti on, ajattelen, mutta minäpä näemmä olen tällainen hullu, joka tahtoo tehdä pelottavia asioita toisinaan ihan yksikseen. 

Ensimmäinen mielikuvani Japanista on tämä: miten pilvetkin näyttävät jotenkin niin Japanilaisilta, ihan kun ne olisi maalattu taivaalle ihan erilaisella akvarellisiveltimellä kuin muualla maailmassa. Ja toinen ajatus: onpas paljon metsää. Heti pitää myös alkaa sooloilla: olen saanut ohjeet ottaa lentokentältä limusiinibussi tai juna, mutta ensimmäinen niistä ei kulje vielä tähän aikaan ja saan joltain random ihmiseltä suosituksen ottaa ihan tavallinen bussi, jonka ikkunasta tiiraan sitten metsämaisemia tunnin ajan. Kuulokkeet ovat yhtäkkiä rikki, olisin halunnut kuunnella juuri nyt yhden sellaisen biisin jota kuunnellessa mietin tätä reissua ollessani vielä kotona. 

Kaikki sujuu helposti, yhdentoista tunnin lennosta nukun puolet ja lopun aikaa nuokun jossain välitilassa katsellen elokuvien alkuja ja yrittäen keskittyä kirjaan. En saa ikinä luettua lentokoneessa mitään, keskittymiskyky on ilmassa jotenkin ihan erilainen. Exältäni saaman Xanaxin ja neuvon ota lasi viiniä ja tämä ja heräät vasta Tokiossa jätän käyttämättä, koska haluan olla skarppina löytämässä oikeita metrolinjoja ja nimettömiä katuja heti saapuessani. 

 

 

 

Olenkin, paitsi sitten asuntoani en löydä mistään ja kiskon matkalaukkua pitkin katuja hiki päässä auringon paistaessa kuumasti naamalleni. Myöhemmin tajuan, että olen laittanut karttaan ihan väärään kohtaan merkin siitä (ja myös sen, että nettiyhteys olisi sittenkin kannattanut hankkia jo kentältä). Orpona kadulla seisoskellessani joku ystävällinen vanhempi mies tulee kysymään tarvitsenko apua. Sinä aikana kun hän avuliaisesti etsii kanssani asuntoani, hän myös kertoo että on käynyt Suomessa nuorena, joskus neljäkymmentä vuotta sitten. Meneekö vielä se sellainen laiva Helsingistä Tukholmaan, hän kysyy, samalla kun kävelemme pitkin pientä katua, joka osoittautuukin kotikadukseni. Kyllä menee. Kun vihdoin olemme perillä, en tiedä pitäisikö antaa tippiä vai halaus, mutta tyydyn kiittelemään vuolaasti ennenkuin tiemme eroavat. 

Makaan kylpyammeessa ehkä tunnin, sitten peiton alla toisen. Ei saa nukkua ennen iltaa, toistelen itselleni. Seitsemän aikaan pakottaudun ulos, on ihan pimeää ja kadut täynnä töistä palaavia pukumiehiä. Menen pieneen ramen-paikkaan, juuri siihen jossa tarkoilijanainen tivaa minulta olenko naimisissa ja voinko syödä kanaliemeen tehtyä keittoa. Normaalisti sanoisin etten voi, mutta olen niin poikki että söisin nyt ihan mitä eteeni vain laitettaisiin. 

 

 

 

Sen jälkeen kävelen takaisin kotiin, ah kas olipa tuosta asemalta helppo tulla tänne, kunhan kääntyi vaan oikeaan suuntaan. Sitten nukun niin sikeästi etten herää mihinkään ja yhtäkkiä on aamu ja olen jotenkin kummasti Japanin ajassa. 

 

Tästä se alkaa. 

 

 

 

 

----

 

 

 

 

First day in Tokyo. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit

Hahaha ai kauhee mikä muistojen tulva tästä postauksesta tuli. Olin itse ekaa kertaa Japanissa joskus 10 vuotta sitten. Silloin mulla ei ollut edes älypuhelinta eikä google mapsia puhelimessa eikä mitään. Ihan vaan koneelta olin etukäteen katsonut et miten sinne hostelliin pääsee ja sit raapustanut jotkut ohjeet paperille :D Nykyään ei tulis mieleenkään.

saarah
visual diary

Hahaa, joo mulla oli toi sama kun ei ollut nettiä puhelimessa ja eihän siitä tullut kyllä yhtään mitään :D

Kannattaa laittaa mapsiin niitä merkkejä (favourite, want to visit, tähti) sellasiin kohteisiin mihin haluat. Vaikka ei ois nettiä niin se sininen pallura liikkuu siinä kartalla kuitenkin, niin voit nähdä et ootko kävelees oikeeseen suuntaan ja mistä pitää kääntyä. Et vaan saa sitä reittiehdotusta. :)

mies (Ei varmistettu)

Voitko tehdä pari jonkinlaista "trendikierrosta" kameran kanssa Tokiossa tänne blogiin? En tarkoita pelkästään vaatteita - vaikka toki niitäkin - vaan myös ihan mitä tahansa eteensattuvaa ja kiinnostavaa.

saarah
visual diary

Hyvä idea! Katsotaan ehdinkö :)

mies (Ei varmistettu)

Hienoa :)

Jenniiii (Ei varmistettu)

Jee, kuulostaa tosi mielenkiintoiselta. Viimeksi eilen etsin Japaniin liittyviä blogeja, koska haluaisin matkustaa sinne. Tavallaan outoa, että Tokio minua kiehtoo kovastikin, mutta mikään muu suurkaupunki ei :D

saarah
visual diary

Tokio on jotenkin oudolla tavalla samaan aikaan rasittavan suuri ja hälyisä ja sitten hiljainen ja ihana :)

Kommentoi