Ihanat bikinit (ja tarpeeksi ihana kroppa)
Joka talvi ajattelen samaa:
Tänä keväänä alan urheilla IHAN HULLUNA ja sitten kesään mennessä näytän bikineissä todella hyvältä. Sitten urheilen vähän ja syön hiukan terveellisemmin… ja kesän tullen näytän bikineissä aikalailla samalta kuin edellisenä kesänä. Ihan hyvältä, en mitenkään ihmeelliseltä.
Tykkään kyllä urheilla (toisinaan) ja tykkään toki myös syödä terveellisesti. ”Ongelmani” on ehkä eniten se, etten ole ihan kamalan kiinnostunut siitä, kuinka hyvältä näytän bikineissä. Niinkuin monen muunkin asian kohdalla elämässä, minulle riittää ihan hyvä, en jaksa tavoitella täydellisyyttä. Siinä mielessä olen vähän laiska ja mukavuudenhaluinen. Vaiko sittenkin vaan fiksu?
Tähän ikään mennessä kun olen oppinut sen, ettei painolla ole mitään tekemistä onnellisuuden kanssa. Tai että en minäkään ihan kamalan tarkasti tuijottele biitsillä muiden vartaloiden ongelmakohtia, tuskin kukaan tuijottelee minunkaan. Ihmiset kun ovat usein kuitenkin lähinnä keskittyneitä eniten itseensä.
Portugalissa bikinikausi on kuitenkin hurjasti pidempi kuin Suomessa, siksi biksut kiinnostaa. Tulevana kesänä kiinnostaisi esimerkiksi nämä Anthropologien biitsihepeneet.
Ja tämä hyvä kiteytys:
