Ihmiset jotka eivät osaa ottaa rennosti

 

 

Joka joulu mietin samaa asiaa:
miksi isovanhempieni ja vanhempieni sukupolvet ovat niin järjettömän kovia säätämään?
Ei varmasti ole kyse vain omasta suvustani, jossa tekee mieli sanoa (varsinkin suvun naisille), että hei, ota se tiskirätti nyt pois kädestä, istu alas ja juo vaikka lasi viiniä! Ketään ei kiinnosta onko pöytäliinassa ryppyjä, onko kakkuja kolme erilaista vaiko vain yksi ja voitaisiinko joskus puhua muustakin kuin siivoamisvinkeistä ja siitä ainaisesta kiireestä? (Olen kirjoittanut aiemminkin siitä, miten kiireen ihannointi ottaa päähän). 

Säätävistä tädeistä olen kirjoittanut jo vuosia sitten ja omaksi onnekseni huomaan itse vuosi vuodelta olevani rennompi emäntä. Jos luokseni tulee ihmisiä kylään, riittää että minulla on pari pulloa viiniä ja jotain tarjottavaa. Ei seitsemää sorttia, ei pöytäliinaa eikä tarpeeksi tuolejakaan. Ketään kun ei kiinnosta yleensä sellaiset asiat, jos fiilis on yleisesti iloinen. Tai toki ei läheskään aina iloinen. Tässä iässä kun tuntuu että illanistujaisissa päädytään puimaan ennenkaikkea ihmisten ongelmia ja elämän traagisuutta. Mutta mielummin niistä puhuu kuin vaikkapa juuri siitä siivoamisesta. 

Taas yhden hössötysperhejoulun jälkeen päätän vakaasti: ensi vuonna järkkään kaverijoulun Lissabonissa. Sellaisen, että jokainen tuo ihanmitävaan syömistä, pullon viiniä ja that´s it. Pääpäivä voi olla jouluaatto, joulupäivä tai ihan mikä muu vaan. Itse aattona voin syödä vaikka kylmää take-away pizzaa suoraa laatikosta, kuten eräänä vuonna. Ei haittaa yhtään. 

 

Rentoa loppuvuotta!

 

 

 

 

—-