Ikäkriisi lähtee väkivalloin

visual diary

 

 

 

Tasan kolme päivää ennen syntymäpäivää se iskee. 

Vyöryy ylitseni kuin…no joku ylitse vyöryävä asia. Tai no ei, menisikin ylitseni, se iskee ja jää paikalleen. Saakelin ikäkriisi. 

Paria viikkoa aiemmin kaikki on vielä kivasti. Käyn pitkästä aikaa piirtämässä elävää mallia, olen ihan fiiliksissä. Juon viiniä ja vaeltelen ympäri kaupunkia yhden uuden ihmisen kanssa. Tehdään kaikki rästissä olevat kotiprojektit valmiiksi, joka kerta kun avaan ulko-oven, saan onnellisuuspuuskan siitä, että vihdoin on ihana koti jossa on kiva olla. 

Ja sitten hirveä ikäkriisi tulee ja pyyhkäiseen kaikki nuo kivat asiat mennessään.  Jonnekkin hyvin kauas. Ja kaikki on ihan pielessä. 

Menen pieneen meksikolaisbaariin katsomaan jalkapallo-ottelua. Normaalisti se olisi kiva tapa viettää sunnuntaista alkuiltaa, mutta nyt vain ahdistaa niin, etten tiedä mitä tekisin: tuijottaisin peliä, puhelimen ruutua vaiko ärsyttävästi erivärisin kirjaimin tekstattua drinkkilistaa, joka peittää puolet seinästä. Mä en voinut vaan mennä siihen yhteen uutuusravintolaan, kun niillä on niin ruma fontti ja logo, graafikkoystävä sanoo huomatessaan tuijotukseni. Ah, mä niin tiedän, huudahdan, vaikka oikeasti haluaisinkin kysyä että miten voit olla noin iloisella päällä, EIKÖ SUA AHDISTA ELÄMÄ JA IKÄÄNTYMINEN JA KAIKKI TÄMÄ?

Muut jatkavat vielä puistoon katsomaan toista ottelua, jostain syystä sanon että haluan vain lukea kirjaa puistossa. Teen usein sitä, ihan liian usein: vetäydyn omiin oloihini juuri silloin kun pitäisi vaan hengata muiden kanssa ja sitten ahdistun entisestään. Puistossa on liian kuuma, en pysty keskittymään kirjaan ja kun laitan viestin sunnuntaihengausseuralleni siinä toivossa että hänellä olisi samanlainen päivä, hän vastaakin olevansa rannalla. MIKSENMINÄOLE? Miksen koskaan osaa tehdä mitään oikein?!??!

Kriisin kruunaa vielä kirje verotoimistosta, joka on killottanut postilaatikossa päiväkausia. Se kertoo että joudun maksamaan usean sadan euron sakkomaksun, koska olen mokannut tietysti veroasiani ihan täysin. Menen kotiin, suljen ikkunaluukut ja itkettää ihan hirveästi. Olen muka aikuinen, enkä osaa edes hoitaa asioitani. En mitään.

Vihaan vanhenemista, vihaan sitä että kaikilla muilla on kaikki palaset kohdallaan elämässä ja itse en osaa edelleenkään sanoa että hei tarvitsen apua tässä asiassa. Menen nukkumaan raskain mielin, olen valveilla vielä viideltä ja aamulla levitettyäni ekstrakerroksen valokynää mustille silmänalusilleni raahaudun uuteen kahvilaan aamupalalle. Älä piiskaa itseäsi, tuohan voi käydä kenelle tahansa, ystävä lohduttaa ja antaa maistaa kallista chai latteaan. Juon kahvin mustana ja halpana, tähän meni tän kesän viinirahat sitten. Hei älä, ystävä sanoo, voisi olla vielä paljon pahemminkin. 

Silloin se iskeytyy tajuntaan: Voisi muuten olla. 

Kyllä, ahdistaa vanheta. Kyllä, ahdistaa asua maassa, jossa en ymmärrä välillä mistään mitään. Kyllä, vituttaa lähes joka päivä joku asia, tietysti. Sitten buukkaan tapaamisen verotoimistoon syntymäpäiväkseni. En mieti sitä vanhenemista sitten, mietin paljon monimutkaisempia asioita. Saakeli soikoon.

Ja kahden päivän päästä puran kaiken raivoni ystävieni askartelemaan synttäri-Piñataan. Hakkaan sitä kuin viimeistä päivää ja kun se vihdoin halkeaa, alas sataa konfetteja, lakupötköjä ja punaisia kondomeja. 

Hah. Vois olla vielä paljon pahemminkin. 

 

 

 

----

 

Just got my first ever birthday Piñata filled with Finnish candy and American condoms. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin tuttu tunne! Muut hoitaa duunin, kodin, lapset ja lenmikit ja itse osaa pitää juuri ja juuri itsensä hengissä.

Asiasta toiseen: Muistaakseni kerroit joskus käyttäväsi (käyttäneesi) Tinderiä kaveriseuran hakemiseen / suositusten saamiseen ulkomailla, kun et ole tuntenut uudessa paikassa ketään. Musta tää oli loistava tapa, mutta mietin vain et missä vaiheessa ilmoitat et tosiaan, tässä ei nyt ensisijaisesti romanttisia treffejä / seksiä haeta? Itse en ole näin Suomessa Tinderissä (vaikka sinkku olenkin), mutta voisin kuvitella käyttäväni sitä ulkomailla juuri em. tarkoituksessa.

saarah
visual diary

Hmm, itseasiassa en Tinderiä, mä oon käyttänyt tohon tarkoitukseen Instagramia! Tiedän tosin myös ihmisiä jotka käyttää Tinderiä/Happniä ystävien etsimiseen ja kertoo sen ihan suoraa profiilissaan. En tosin tiedä kuinka hyvin se käytännössä toimii :D

HBD (Ei varmistettu)

Hyvää synttäriä!

Minä olen naimisissa, vakituisessa parisuhteessa ja työssä. Tai noh, naimisissa yli 10v. On lapsi, on rivitaloasunto, on titteli, on ihan Ok palkka, on auto, on asuntolaina, ei mökkiä, ei lemmikkejä.
Töissä välillä ihmettelen, että miksi joku kysyy multa apua.. eikö se tajua että MINÄ se vasta pihalla olenkin. En osaa mitään, en tiedä mitään ja jotenkin mä sinnittelen siellä vuodesta toiseen. Joku puhui että kannattaisi hakea esimieheksi, hah. Sitten mä vasta olisinkin pihalla!

Eli vaikka tämä rivitaloa-/asiantuntija-/äiti-ihminen ehkä näyttää siltä että kaikki on kunnossa, ei pidä ollenkaan paikkansa.

Nimim Fake it, ’Til You Make It-periaatteella since 2003

saarah
visual diary

Kiitos! Ja hah, toi on niin totta!

Tilitin juuri hetki sitten tätä ikääntymisen ja silti teiniolon tuomaa ristiriitaa (varsinkin näin expat elämässä jossa tuntee itsensä ihan teiniksi taantuneeksi taas) ja ystävällä oli hyvä pointti: Sullahan oli hieno titteli ja ura, kaunis asunto ja niinsanotusti ne palikat kohdallaan, oot jo tehnyt sen kaiken.  JA sitten sä itse päätit muuttaa ulkomaille, olla ensin opiskelija ja sitten freelancer ja ekyksissä oleva expat. Tää oli hyvä muistutus. Ihan itse oon tosiaan valinnut ja halunnut tätä :)

 

Kommentoi