Keskiyön hetkiä Meyerowitzin perheen kanssa
Se taisi olla Sinkkuelämän jakso, jossa Carrie rakastui deittailemansa miehen perheeseen. Mies oli tylsä, mutta perhe ihana: taiteellinen, boheemi ja cooli nyciläisperhe, jossa puhuttiin kaikesta avoimesti ja kokoonnuttiin valoisaan kotiin illallisille.
Samaa mietin katsoessa Noam Baumbachin uutta The Meyerowitz Stories -elokuvaa.
Leffa oli itsessään ehkä vähän tylsä, mutta sen henkilöhahmot (monta aika isoa nimeä näyttelijäkastissa, muuten), puvustus, miljööt ja muut: aika upeita.
Katsoin leffaa eräänä tylsänä keskiviikkoyönä ja aloin haaveilla kahdesta asiasta: täydellisestä pitkästä villakangastakista, joka olisi tietty arkisen harmaa. Ja suurperheestä, joka muodostuisi samanhenkisistä, vähän oudoista ihmisistä.
Kesken kaiken puhelin piippasi viestin omasta keittiöstämme: Öö, en tiiä miks mut leivon keksejä keskellä yötä, tuu syömään.
Onneksi on ulkomaaperhe silloin kun on kaukana muista.
The Meyerowitz Stories leffa Netflixissä.
—-