Kohta kodittomana

Tajusin sen viime viikolla kun siivosin eräänä iltana. Puunaamisen jälkeen istuin sohvalle teekupin kanssa, katsoin näkymää keittiöön ja ajattelin: onpa nättiä. Sitten ajattelin: millaistahan sohvanäkymää sitä kohta katselee.

En nimittäin edelleenkään tiedä. Asunnon metsästys vieraasta kaupungista (opiskelijabudjetilla) ei nimittäin ole sujunut kovin hyvin. Onhan tässä vielä aikaa, hoen itselleni, mutta olen vähän paniikissa.

Ja hitto että tätä kotia tuleekin ikävä.

Sitten toistelen pitää osata luopua, että saa uutta tilalle -mantraa itselleni ja katselen netistä kuvia niistä asunnoista joissa on ihanat kaakeliparvekkeet, pariovet, hurja huonekorkeus ja joihin mulla ei tule olemaan ikinä varaa.

Kyllä se löytyy, kyllä se löytyy, kyllä se vielä löytyy. Pakkohan sen on.

—–

I will SO miss this home.