Kuinka ikävä olikaan!

Asioita, joita olen oppinut viime aikoina (eli sinä aikana kun Lily oli pääsiäislomalla):

Ilman blogia minulla on orpo olo. Jotenkin vajaavainen.

Se tuntuu vähän samalta kun olisi riidoissa jonkun läheisen ihmisen kanssa, eikä voi samalla tavalla jakaa asioita ja sitten ei muista sitä. Haluaa laittaa viestin ja kertoa (tai siis tässä tapauksessa kirjoittaa blogitekstin).

Onneksi oli aurinkoista ja lomapäiviä.

Yhtenä sellaisena kävelin kaksitoista kilometriä. Söin kakkua pienessä kahvilassa, en ole edes ihan varma missä, koska kävelin niin pitkästi ohi tuttujen paikkojen. Toisena iltana löysin uuden suosikkidrinkkini ja jotenkin seesteisen olotilan.

Ja sitten seuraavana päivänä kadun, jolle on joskus vielä muutettava.

Kuulin miten unelmat toteutuvat: riittää että vaihtaa tavoittelemansa asian salasanaksi ja sitten kun sitä on aikansa kirjoittanut säännöllisesti joka paikkaan, se vaan tapahtuu.

Sitten kun blogiin yhtäkkiä pääsikin, tuntui etten keksi mitään viisasta sanottavaa. Onneksi oli kuvia niistä aurinkoisista lomapäivistä. 

Mutta ihana olla taas täällä blogissa! Mitä sinne kuuluu?

—-

Yay, finally back here after a break. Greetings from springy Lisbon!