Leppoisa loppukesä

visual diary

 

 

Syyskuu 2018

Pieni tuuletin pyörittää liian kuumaa ilmaa edestakaisin. Pitää laskea päivän ajaksi rullakot ikkunoiden eteen, muuten on ihan liian kuumaa iltaan ja yöhön asti. Unohdan välillä sen ja menen ulos hillumaan päiväsaikaan ja sitten tulen takaisin saunan eteistä muistuttavaan huoneeseeni ja joudun istumaan talon toisella puolella olevalla keittiön lattialla lukemassa kun omassa huoneessani on niin kuuma. 

On ilmoja pidellyt, sanon alakerran baarin omistajalle, kun törmäämme jokapäiväiseen tapaamme kadulla. Siihen aikaan kun minä olen menossa aamupäiväkahville ulos, usein läppäri kainalossa ja kuivakka terveyskaupan keksipaketti kädessä, hän on menossa siivoamaan edellisyön jälkiä baariin. Tai en tietenkään sano että on ilmoja pidellyt vaan että huh onpas taas lämmintä. Joo, tätä on nyt marraskuun puoleenväliin asti, hän sanoo uskottavasti. Kesä tuli tänä vuonna myöhässä niin se kestää pitkään, hän sanoo, olemme ansainneet sen ja en voi olla miettimättä miksi suomalaiset ovat ansainneet niin paljon räntäsadetta että sitä riittää pitkälle kevääseen.

Kerron hänelle että olen alkanut käymään sellaisella lähirannalla jossa on paljon mummoja, koska mummot on jotenkin ihania. Hän katsoo minua sillä tavalla säälivästi miten paikalliset aina katsovat niitä ihmisiä, joilla ei ole autoa ja jotka joutuvat menemään rannalle junalla. Junat kun ovat ilmastoituja ja ne viilettävät rantaviivaa pitkin rannoille vartissa, enkä ole vieläkään oikein tajunnut miksi ne lähirannat ovat muka niin kamalia. 

 

 

 

 

Puistokahvilan pöydät ovat täynnä, saakelin turistit, mumisen ja joudun kipuamaan korkean ylämäen huipulle toisiin kahviloihin. No mutta hyvää treeniä kuljeskella täällä helteessä läppäriä kanniskellen ylämäkiä pitkin, ajattelen tehokkaaseen suomalaistapaan. 

Tietokoneen näytöllä on mustavalkoisia logoja, joita laitan eri kohtiin ja sitten painan Save as pdf -nappulaa monta kertaa, välillä korjaan, sitten taas uudelleen. Tätä ne työpäivät välillä ovat. Tarkistan läpi yhden pitkän taiton, selaan sen viisi kertaa läpi siinä kahvilan pöydässä samaan aikaan kun muut puhuvat lomasta ja auringosta. Asiakas lähettää viestin, jossa pahoittelee yhden asian viivästymistä vaikka saankin sen silti viisi päivää ennen viimeistä deadlinea. Jos tekisit töitä portugalilaisten asiakkaiden kanssa, sun elämä olisi ihan toisenlaista, sanoo portugalilainen ystävä edellisenä viikonloppuna. 

 

 

En uskalla sanoa että elämä on aika kivaa ja leppoisaa juuri nyt, koska tietysti silloin yhtäkkiä kaikki menisi ihan pilalle. 

 

 

 

 

 

 

 

----

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

''En uskalla sanoa että elämä on aika kivaa ja leppoisaa juuri nyt, koska tietysti silloin yhtäkkiä kaikki menisi ihan pilalle.''

Mä oon kans varovainen tuon lauseen suhteen, ainakin sen ääneen sanomisessa. Aina sitä pelkää että heti kaikki muuttuu. :D

saarah
visual diary

Joo! Aina ajattelee et en sano sit kaikki muuttuu huonoksi!

Kommentoi