Lokakuun suosikit

 

 

Ramy
Kuvittelen joskus omaavani erikoislaatuisen maun, mutta sitten huomaan ettei se olekaan NIIN erikoinen. Ajattelin tätä alkaessani katsoa eräänä iltana sattumalta Ramy-nimistä sarjaa HBOlta. Ekassa jaksossa oli ainakin neljä sellaista biisiä, jotka ovat omalla tän vuoden soittolistallani. Haha, erikoislaatuinen vai vaan trendikäs?
En tiennyt tästä sarjasta mitään, mutta apua, tämä oli ehdottomasti paras mitä katsoin tässä kuussa, ehkä koko vuoden aikana. On hullua ja sitten myös aika tavallista että ei (tai ainakaan minä en) tiedä islamin uskoisten ihmisten, tällaisten omanikäisteni, elämästä juuri mitään. Millaista heille on deittailu, ura-asioiden pohtiminen ja Nykissä hengailu, eli samat asiat joita olen nähnyt monien muiden sarjojen käsittelevän? Tätä sarjaa katsoessa tuli ikävä montaa asiaa: ulkomaita, paikoissa hengailua, mitä tahansa tavallista elämää. Sarja on koukuttava ja päähenkilö kaikessa rasittavuudessaan niin hyvin juuri tätä aikaa kuvaava. Samaan syssyyn kannattaa katsoa päähenkilö-käsikirjoittaja-Ramyn stand up komediashow myös, sekin löytyy HBOlta. Kakkoskausi sarjasta on jo tekeillä! (Ilmeisesti tätä ei ole vielä HBO Nordicilla, mutta eiköhän se sinne pian tule).

Social distance
Tän minisarjan ehtii katsoa yhdessä illassa hyvin. On jotenkin hullua katsoa sarjaa korona-ajasta koska kaikki tuntuu niin läheiseltä ja toki edelleen voimassa olevalta. Koronavuosista (joo, en enää sano koronavuodesta koska… no öö en ole niin kovin toiveikas että tästä pian päästään eroon) tullaan varmaan tekemään paljon dokkareita ja sarjoja, joita on ehkä sitten kiinnostava katsoa kun kaikki tämä on jo ohitse. Tätä sarjaa katsoessa mietti vaan sitä miten hullua on että koko maailman kokee saman asian samaan aikaan. Ei vaan sukupolvikokemus vaan kokonainen koronakokemus.
Sarja esittelee parikymmentä minuuttia kestävin jaksoin eri tyyppien elämää keskellä tätä kaikkea. Heistä suunnilleen jokaista tekisi mieli halata ja sanoa Niin tiedän miltä susta tuntuu.

Metsä
Lokakuussa ystäväni, jonka kanssa käyn yleensä vaeltamassa, lähti kahden kuukauden työreissuun. Nyyh! Ehdittiin käydä kerran sunnuntaivaelluksella erään lähikaupungin metsissä sitä ennen ja tajusin taas kuinka paljon kaipaankaan metsää elämääni ihan koko ajan. Ideaalitilanteessa metsään pääsisi samoilemaan ainakin kerran viikossa, nykyisin se on enemmänkin kerran kuussa. Uskon tosi vahvasti että luonnossa ja varsinkin metsässä oleilu tekee ihmiselle hyvää niin monella eri tasolla. Ja kyse ei tietysti ole vain omasta uskomuksestani, onhan aiheesta myös monia tutkimuksia. Varsinkin urbaanissa elinympäristössä monelta puuttuu aito luontokosketus, jonka uupuminen ei todellakaan tee meille hyvää.
Lokakuussa lanseerattiin myös suomalainen huippu-uutuus Moi Forest.
Merkin tuotteet sisältävät ainutlaatuista ainesosaa, nimittäin suomalaisesta metsästä saatua mikrobiuutetta, jossa on metsän terveellisyyden ydin. Tuotteisiin on sisällytetty luonnon oma mikrobiekosysteemi, jota kasvaa vain puhtaan metsän maaperässä: tuhansia hyvää tekeviä mikrobeja, bakteereja ja mikro-organismeja. Reconnecting Nature™ -mikrobiuuttetuotteet tulevat myyntiin myöhemmin tänä vuonna, merkin sivuilta saa lisätietoa tästä kiinnostavasta uutuudesta. Hyvä Suomi!

 

 

Kirjat

Sulje silmäsi ja laske kymmeneen
Olen ollut tosi huono keskittymään mihinkään tässä kuussa. Koko vuoden jatkunut stressi on alkanut tuntua erityisen pahasti juuri viime kuukausina ja huomaan sen sellaisena olona, jossa mikään ei innosta, mihinkään ei pysty keskittymään ja päätyy tekemään asioita joista tulee entisestään vain paskempi olo. Siksi olen yrittänytkin olla itselleni tosi armollinen: tää vuosi on ihan kamala, tee mitä vaan sellaista mistä tulee parempi mieli. Olenkin pitänyt joka päivä tosi pitkän kahvitauon ja jos ei ole satanut, olen mennyt johonkin kivaan paikkaan lukemaan tätä kirjaa. Tän kirjan tarinaan koukuttuu ja uppoutuu niin hyvin, että eräänä päivänä huomasin istuneeni eräällä terassilla kolme tuntia lukemassa yhden kahvikupillisen kanssa. Onneksi tässä maassa ei ole tapana tulla tyrkyttämään laskua.
Kirja kertoo ihmissuhteista ja siitä, miten uusissakin suhteissa on aina niiden vanhojen baggage roikkumassa mukana, joskus konkreettisemmin kuin toisinaan. Olen itsekin kokenut millaista on elää stalkkerin kanssa. Ei millään tavalla miellyttävää, vaikkei mitään varsinaista vaaraa tai uhkaa olisikaan. Olen lukenut saman kirjailijan teoksia aiemminkin ja ne saavat haluamaan entistä enemmän samaa: joskus vielä kirjoitan itsekin kirjan. Itseasiassa tässä kuussa tein word-tiedoston jonka nimi on KIRJA. 

Tartunta-kirja
Kosmos-kustantamon kirjoissa on aina se hyvä puoli, että niiden kannet näyttävät tyylikkäiltä! Haha, olen itsekin tehnyt sinne pari projektia, tämä ei tosin ole yksi niistä. Kirjassa pääsee tutustumaan eri ihmisten koronapäiväkirjaan, jotka on kaikessa samaistuttavuudessaan tosi kiinnostavia. Musta on samaan aikaan kiva lukea kokemuksia tän ajan Suomesta, mut sit myös ärsyttää vähän se jos suomalaiset puhuu lockdownista, kun ei sellaista Suomessa ole ollut. Tässä kohtaa tekee mieli heristää sormea ja puhua täältä Etelä-Euroopasta sellaisella kokemuksen rintaäänellä ja sanoa: Kyllä teillä on ollut helppoa siellä! No mutta kuitenkin, kirjan tarinoista tykkäsin paljon ja tää oli sellaista helppolukuista muiden elämän tirkistelyä.

Elämäni Kolumbia
Tartuin tähän kirjaan siksi, että sen esittelytekstissä mainittiin tämänsuuntainen lause: tältä tuntuu kun elämä ja sydän on yhtä aikaa kahdessa eri maassa. Tunteeseen voi varmasti samaistua jokainen pidempään ulkomailla asunut. Kirja kertoo suomalaisen Anni Valtosen elämästä Kolumbiassa, joka on itselleni ainakin aika vieras maa ja todellisuus. Valtonen on elänyt täysin erilaista ulkomaaelämää kuin itse olen, mutta silti hänen tarinoissaan on paljon samaistuttavia asioita. Kirja on kiinnostava, mutta itse olisin lukenut mielummin vieläkin enemmän kahden kulttuurin lapsista ja heidän kasvatuksestaan sekä takaisin Suomeen sopeutumisesta. Hieno lukukokemus kuitenkin!

Ihanat tuoksut
Rakastan tuoksuvia kosmetiikkatuotteita, sillä en käytä hajuvettä ikinä. Tuoksujen on kuitenkin oltava luonnollisia (keinotekoinen mansikkatuoksu, yäk kamalin ikinä!) ja sellaisia että ne eivät tuoksu rappukäytävään asti. Käytin parikymppisenä vuosikausia erästä Body Shopin vartalorasvaa jossa oli niin voimakas tuoksu että ystäväni kommentoivat oikeasti haistavansa sen jo alaovella 😀 Itsehän tuoksuihin tottuu niin ettei niitä haista samalla tapaa.
Olen tänä vuonna ihastunut tosi paljon luonnonkosmetiikkamerkki Urtekramiin*, joka teki kauniin brändiuudistuksen taannoin. Tässä kuussa kun ilmat ovat jo viilenneet, olen alkanut ottaa liioitellun pitkiä iltasuihkuja jääkylmässä asunnossa ja valellut itseäni tällä mausteisen tuoksuisella Spicy Orange Blossom -suihkugeelillä. Myös saman merkin Lemongrass-vartalovoide on ihana ja tuoksuu just oikealla tavalla thaimaalaiselle spa-hetkelle. Plussaa myös tuotteiden kohtuullisista hinnoista ja siitä että merkillä on myös tuotteita jotka eivät ole hajustettuja.

 

*Urtekramin tuotteet sain testiin blogin kautta. Kiitos!

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *