Meditoin juu, mutta omalla tavallani

Muutama vuosi sitten kun meditaatiobuumi tuli, olin itsekin havahtunut siihen että keskittymiskykyni on alkanut selvästi huonontua.
Räplään puhelinta jatkuvasti, en jaksa odotella esimerkiksi hitaasti latautuvaa videota ja Netflixissä mulla on noin viisitoista leffaa, joista olen katsonut alusta neljä minuuttia.

Mietin silloin jo, kannattaisikohan mennä meditaatioon, mutta epäilin kovasti sitä, olisiko se mulle sopiva laji kuitenkaan. En kyllä mitenkään nää sua meditoimassa jossain jogasalilla, ehkä sun on keksittävä oma meditaatiotapa, viisaampi ystäväni sanoi.

Enpä kyllä keksi mitä se voisi olla, ajattelin, ja siirryinkin sitten jo pohtimaan seuraavaa ongelmaa.

Kerroin loppukesästä, miten olen alkanut taas piirtää. Piirrän nykyisin joka aamu lehden lukemisen sijaan ja piirrän toisinaan iltaisinkin. Istun sohvalla, juon teetä ja piirrän. Ah, aivan kuten lapsena, teininä ja opiskeluaikoina.

Tajusin vasta tällä viikolla, että tässähän se mun meditaatio on.

En vilkuile puhelinta koko ajan, en selaa nettiä ja teen vaan käsin. Jos menee pieleen, ei auta omppu+z, auttaa se että aloittaa alusta.

Pitäisi selkeästi myös hankkia luonnoskirjasponssi. Toissaviikolla piirsin puupalikoihin, nyt paperikassiin.

—–

I finally found the best version of meditation:

drawing