Äh pitää ehtiä syödä jotain ennenkun lähtee. MITÄ MÄ SYÖN?! Miksi jääkaappi on taas tyhjä? 

Mitä mä kokkaisin? Mistä taas jotain proteiinia tähän ruokaan? Miksi on aina nälkä? Miksen voi olla ihminen, joka UNOHTAA SYÖDÄ? ÄÄÄÄH.

Olen ihminen, joka on tosi huono ottamaan säännöllisesti vitaamiinipillereitä tai lisäravinteita, mutta joka haaveilee lähes joka päivä siitä, että olisi ruokapilleri. Siis sellainen pilleri, jonka nieltyään nälkä lähtisi. Ja jossa tietty olisi myös kaikki tärkeät ravintoaineet.

Rakastan ruokaa, terveellistä ruokaa, epäterveellistä ruokaa, ravintoloissa syömistä, illalliskutsuja… Ongelma on se, että vihaan itse ruoanlaittoa. 

Tai no en nyt vihaa, mutta se on täysin vain välttämätön paha elämässäni. Mulla on aika vähän rahaa ja sen lisäksi suuri tarve syödä terveellisesti, siksi teenkin ruokaa itse lähes joka ikinen päivä. Yleensä siis pilkon hirveällä raivolla erinäisiä kasviksia, kaatelen mausteita näppituntumalla ja sitten syön: ihan liian nopeasti. 

Minulla on myös nälkä lähes aina. Voin syödä kaksi aamupalaa putkeen (usein syönkin). Lähden lähes aina ravintolasta vähän nälissäni. Perheessäni tunnetaan myös lausahdus ei kannata korjata ruokia pois, Saara syö kuitenkin jo tunnin päästä. Jos joku muu laittaisi kaikki päivittäiset ateriani, söisin varmasti viisinkertaisen määrän nykyiseen verrattuna. 

Yritän tehdä ruokaa pari kertaa viikossa paljon kerrallaan, sellaisia suurtalouskeittiömääriä. Minua ei haittaa ollenkaan syödä samaa ruokaa monta päivää putkeen, on oikeastaan vaan ihanaa kun on sellaisia päiviä ettei ruokaa tarvitse laittaa. Voi vaan lämmittää. 

Yritän myös lähes joka päivä korvata aterioita syömällä keksejä ja pähkinöitä, joka ei tietysti oikeasti vie nälkää kunnolla pois. Jos yksi suurimmista unelmistani toteutuisi, se olisi tämä: vihreä tee veisi nälän pois. Sitä nimitäin jaksan aina keitellä. Kahvilla on tosin vähän sellainen vaikutus, se pitää nälkää hetken. Siksi lähdenkin ulos kahville lähes aina silloin kun lounasnälkä iskee. Sitten tunnin kuluttua luovutan ja alan tehdä lounasta. Kiukkuisena. 

Deittailin pari vuotta sitten erästä kokkia. Kyllä, hän teki minulle toisinaan ruokaa, makoilin itse vain sohvalla katselemassa ja se oli ihaninta koskaan. Ruoka oli tietty myös taivaallisen hyvää, mutta ei se riittänyt saamaan kahta ihmistä, jotka olivat kaikesta aina eri mieltä, ollenkaan samalle puolelle. 

Sen lisäksi etten tykkää laittaa ruokaa, on minussa myös sellainen puoli, joka juontaa juurensa ehkä suomalaisuuteeni. Jonkunlainen Finnish guilt, en pysty nimittäin tilaamaan ruokaa kotiin. Minua ahdistaa ajatus siitä, että joku muu sekä laittaa ruokani, mutta myös kuljettaa sen luokseni.

KUINKA LAISKA IHMINEN VOIKAAN OLLA, kuulen äitini sanat korvissa joka ikinen kerta kun selaan uber eatsin valikoimaa ja sitten päädyn kävelemään itse kauppaan, jonottamaan siellä hitaiden portugalilaisten perässä, kävelemään takaisin kotiin  ja pilkkomaan taas pahalla päällä niitä kasviksia. 

Googlettelen säännöllisin väliajoin ruokapillereitä, josko joku olisi sellaisen jo keksinyt, mutta taitaa olla turha toivo. 

Ehkä todennäköisempää on saada jostain sellainen zen että kasvisten pilkkominen ja muu ruoan valmistelu tuntuu kivalta.