Vaikka Tokio-reissustani on jo puolitoista kuukautta aikaa, mietin sitä edelleen paljon. Tallensin instaan tosi paljon stooreja Tokiosta ja katselen niitä ikävissäni edelleen todella usein. Ja sitten saan itseni usein kiinni siitä, että suunnittelen jo seuraava reissua tuohon mystiseen maahan. 

Sitä ennen: tässä kuitenkin muutamia suosikkipaikkojani Tokiossa.

Puutarhat

Mieleenpainuvimpia asioita Tokiossa olivat ehdottomasti puutarhat. Joka ikinen kerta upeaan japanilaiseen puutarhaan mentäessä teki mieli nipistää itseään ja kerrata Oot täällä Tokiossa, senkin onnekas. Satuin Tokioon myös ihanaan ruska-aikaan, jolloin puistoissa huomasi kyllä miten paljon luontoa fiilistellään tässä maassa. Ihmiset olivat piknikillä keltaisten puiden alla ja ottivat hirveän määrän kuvia ruskan värittämistä puista. Osa puistoista oli myös yövalaistu todella kauniisti ja niihin oli pieni pääsymaksu. 

Ihanimmat puistot: 
– Shinjuku Gyoen National Garden
– Rikugien Garden
– Kiyosumi Garden (tämä oli ihanin!)

Naka Meguro

Naka Meguro on ihanaa hipsterialuetta, jossa on kuitenkin sellainen kivan rento keeping it real-fiilis, eikä liian siloteltua. Sieltä löytyy myös kaikkea yllättävää: löysin esimerkiksi ihanan juuri avatun meksikolaisravintolan, jossa kävin pariinkin otteeseen. Naka Megurossa päädyin myös jonkun kellarissa pidettävälle kirppikselle, josta ostin eräältä ihanalta japanilaisnaiselta täydellisen vaaleanvihreän syystakin kahdeksalla eurolla. Naka-Meguro on täydellinen alue hengailuun ja kahvitteluun. Myös lähialueet Ebisu ja Daikanyama olivat kivoja ja tosi samanhenkisiä. 

Ueno
Uenon alueella harhailin reissuni alkupäivinä yhden kaatosateisen päivän ja luulin etten sinne enää palaisi. Palasin kuitenkin ja löysin kivoja ostoskatuja, kauniin jättipuiston ja kivaa fiilistä. Kävelin pari kertaa Uenosta Akihabaran läpi Ningyochoon, jossa asuin. Tokiossa oli ehkä ihaninta se, että saattoi kävellä milloin vaan missä vaan yksinään ilman mitään pelkoa mistään. 

Yanaka
(Cool) työkaverini kertoi, että Yanaka on on hänen suosikkialuettaan Tokiossa ja sehkäpä se seuraava it-alue. It-alueet toki tuntuivat Tokiossa vaihtelevan tiuhaan tahtiin ja ihan sen mukaan keneltä kysyi. Yanakassa oli vähän turisteja, paljon kivoja pikkuliikkeitä (mutta sellaisia käsityöläishenkisiä enemmän kuin muotiliikkeitä) ja kahviloita. 

Ginza
Asuin Tokio-kuukaudestani kolme viikkoa lähellä Ginzaa. Aluksi en tykännyt alueesta ollenkaan, Ginza kun on täynnä älyttömän kalliita (tosin hienon näköisiä) luksusliikkeitä ja supertyylikkäitä ihmisiä (jotka saavat oman olon tuntumaan nuhjuiselta länsimaiselta JÄTTILÄISELTÄ), mutta jossain vaiheessa aloin lämmetä alueelle. Ystäväni suosituksesta vietin monet iltapäiväkahvihetket Ginzan metroaseman vieressä olevassa Le Café-kahvilassa, jonka yläkerran jätti-ikkunoista oli ihana katsella ihmisiä, valomainoksia ja vaaleanpunaisia auringonlaskuja. Ja tämä oli niitä yllättäviä paikkoja: hienostoalueella sijaitsevassa näköalakahvilassa maksoi pikkupullo viiniä (siis se portugalilaisen viinilasillisen kokoinen) alle 5€. 

Ningyocho
Asuin tällä alueella kolme viikkoa ja se tuli erityisen tutuksi. Alue on ihanan turistivapaa (tosin siltä lähes koko Tokio tuntui muutenkin, lähes aina sai olla ainoa länsimaalaisen näköinen metrovaunussakin), miinuspuolena tosin tietty se, että tosi monessa paikassa ei ymmärretty englantia ede ssen verran että olisi saanut ruokalistan muuksi kuin japaniksi. Hah, jälkikäteen tämä naurattaa, eipä naurata silloin kun haluaa vain mennä nopealle lounaalle, mutta päätyy etsimään lounaspaikkaan tunnin ajan kaatosateessa. 
Ningyochon sijainti on tosi hyvä: se sijaitsee Akihabaran ja Ginzan välissä, eli sieltä pääsee kätevästi kumpaan suuntaan kaupunkia tahansa. Alueella on paljon ravintoloita, kivoja kahviloitakin löytyy ja sitten paljon ihania perinteisiä japanilaisia pikkuputiikkeja. Eksyin monesti aamupäiväkävelyllä tunniksi hypistelemään kauniita perinteisiä makeispakkauksia ja toinen toistaan suloisempia teekuppeja. Alueella on myös useita hotelleja, majoittuisin tällä alueella kyllä uudestaankin mieluusti. 

 Omotesando
Harajuku ei ollut mulle mikään mieluisin paikka Tokiossa, mutta sen lähellä sijaitsevaan Omotesandoon sitä vastoin tykästyin. Tosin se johtui osittain siitä, että hengasin siellä yhden iltapäivän erään ihanan tokiolaisen valokuvaajan kanssa, joka tiesi kaikki kauneimmat kulmat alueesta. Omotesandoa kutsutaan joskus Tokion Champs-Elyseeksi ja siellä onkin paljon kauppoja ja tosi kaunista. Tosi kiva alue hengailla ja kahvitella, vaikkei rahat riittäisi ostoksiin. 
 

Sillat
Tokiossa on paljon siltoja ja ne olivat jotenkin kovin mieleenpainuvia. Bashi tarkoittaa japaniksi siltaa ja monella tokiolaisella kaupunginosalla onkin sbashi-loppuinen nimi. Siltoja kävellessä hahmotti aina kaupungin suuruutta ja kauneutta eri tavalla kuin vaan korkeiden rakennusten välissä puikkelehtimalla. Ja yöaikaan vedenpintaan heijastuvat suurkaupungin valot: no se on kaunis näky missä vaan. 

Bonus: 
Tutustuin Tokiossa japanilaiseen tyttöön, joka vei minut huvipuistoon. Hanayashiki on 160 vuotta vanha huvipuisto joka sijaitsee Asakusan kaupunginosassa. Se on aivan lähellä kuuluisaa Sensoji-temppeliä, jonka lähes jokainen Tokioon matkaava käy katsastamassa. Huvipuisto taas on lähes unohdettu eikä siellä turisteja näkynyt.