Luomuhuulirasva ja -kuorinta jotka oikeasti toimivat

 

bubi.jpg

 

Tavallaan tykkään syksystä ja sitten taas yhtään en. 

Kesän loppuminen surettaa joka vuosi saman verran, vaikkei se nykyisessä elämässäni tarkoitakaan ihan samaa kuin Suomessa. Pystyn täällä elämään vähän spontaanimmin arjessa ja koko vuoden läpi, mutta silti surettaa heittää hyvästit biitsipäiville, kuumille öille ja spontaaneille It´s too hot to be home, wanna do something viesteille keskiyöllä. 

Syksyn tullen myös surettaa aina se, etten käyttänyt sittenkään aurinkosuojaa sisältävää kasvovoidetta ihan joka päivä, annoin auringon haalistaa tukkani ja elin muutenkin vähän pellossa. Syksyinen ryhtiliike vie minut aina lenkkipoluille, blenderin ääreen ja saa hoitamaan ihoa vähän paremmin. 

Syksyinen ilma taas saa huomaamaan, että päivttäin huulipunaa käyttävänä niitä huuliakin kai pitäisi hoitaa. 

 

IMG_9847.JPG

 

Olen etsinyt pitkään luonnonkosmetiikan puolelta toimivaa huulirasvaa, mikä ei ole osoittautunut helpoksi. Evolven huulivoide on hyvä, mutta sen iso lasipurkkipakkaus ei ole paras kuljetettavaksi mukana käsilaukussa. Ja miksi sitä huomaakin aina ollessaan jossain ihan muualla kuin kotona, että huulet ovat ihan rohtuneet ja huulipuna näyttää kamalalta. (Miksi tämän huomaa aina juurikin jossain kahvilan vessassa?)

Bybi on ruotsalainen luonnonkosmetiikkamerkki, joka tekee ruotsalaiseen tapaan kaiken oikein. Pakkaukset ovat ehkä kauneimmat koskaan (lisäpisteet pakettien sisäkuoren ihanista kuoseista) ja tuotteet tuoksuvat herkullisilta. Ja tietysti luonnollisuus ja vegaanisuus ovat tärkeitä juttuja. 

On myös hienoa että kaksi nuorta bloggaajaa voi perustaa kosmetiikkamerkin, josta tulee menestys. Pisteet heille!

 

bubi2.jpg

 

Nykyisin kannan mukanani aina tätä kaunista ja toimivaa kaksikkoa: Bybi Beautyn Buffer Natural Lip Scrub kuorinta ja Plumper Natural Lip Balm huulivoidetuubit kun mahtuvat pieneenkin meikkipussiin mukaan. 

Sinne mahtuu ihan aina myös huulipuna. Ilman sitä kun en mene suunnilleen edes viemään roskia. Puhuin aiheesta juuri hetki sitten erään ystävän kanssa ja sanoinkin etten mielestäni edes näytä itseltäni ilman huulipunaa. Hänelle sama on ripsiväri, ilman sitä ei vaan voi olla. Addiktionsa kullakin. 

 

—-

 

 

Sain Bybin tuotteet testiin blogin kautta. Kiitos!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kauneus Iho Meikki

Meet me at the golden hour

 

34DF2D9E-6BBE-4B83-9834-789F720887F1.JPG

 

Minua on kyllästyttänyt viime aikoina moni asia ja olen ollut vähän sellaisella valittajatuulella. 

Kun kaikki kallistuu tässä kaupungissa koko ajan ja sitten työasiat ovat epävarmoja ja mitä minä täällä teen ja on ikävä sitä ja tätä ja tuota ja miksi tämäkään asia ei mennyt niinkun olisin halunnut ja niin edelleen. 

Sitten eräänä perjantaina laitan viestin ystävälle, jota en ole nähnyt vähään aikaan. Mennäänkö lounaalle tai viinille?

Päivä menee hoitaessa kaikenlaisia rästiasioita ja lounasaikakin menee ohi. Sitten myöhemmin aikaa säätäessämme ystävä sanoo: Let´s meet at the golden hour. Minä ehdotan kivojen pikkukujien aluetta. Oi joo, en ole aikoihin ollut siellä suunnalla, olen lähinnä ollut kotona ja tehnyt töitä, ystävä huokaa. 

Kävelemme kauniita oikkukatuja, aurinko alkaa laskea pikkuhiljaa, se ei ole enää niin kirkas kuin keskipäivällä ja talojen kaakelit heijastavat sen säteitä jotenkin erityisen lumoavasti. Istumme kivan pikkupaikan terassille ja tilaamme lasit kylmää viiniä. 

Sitten puhumme isoista ja pienistä asioista ja siitä, miten entiseen ei voi palata eikä tulevaa ennustaa. Ystävällä on maailman kadehdittavin avioliitto, mutta silti viisaina aikuisina tiedämme, että mikä tahansa voi päättyä milloin tahansa. Myös ne valittajafiilikset tai nämä alkuiltojen viinihetket. 

 

E5A13206-3641-42C9-9720-3E4C9FD0CB76.JPG

 

Loppuillasta kävelemme kaupungin halki kohti vasta avattua kattoterassia. Siellä emme viihdy, on liikaa ihmisiä, jonoja ja hirveä tuuli. Alkuillat, viinihetket, ne on yleensä niitä kivoimpia. 

Ja ystävät, joista tietää että tapahtuipa mitä vaan ja jos päätyisin muuttamaan takaisin Helsinkiin ja ystävä kauas New Yorkiin, olisi minulla aina sohva jossa nukkua ja se varmuus että tässäpä on ihminen, joka haluaa vain hyviä asioita minulle. 

Sen illan jälkeen valittajamoodini väistyy taka-alalle ja olen kovin kiitollinen kaikesta siitä, mitä elämä on kohdalleni heitellyt. Kuten vaikka ihmisestä, joka on kotoisin jostain tosi kaukaa muualta ja jonka kanssa ollaan silti ihan samoilla linjoilla vaikka minkä kanssa. 

Ystävyys. Ei taida olla montaa parempaa asiaa maailmassa.

 

 

—-

 

 

 

 

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä