Elämääni on tullut viime aikoina kaksi uutta asiaa.
Tai no ei, elämääni on palannut kaksi asiaa, joiden olemassaoloa en ollut edes aikoihin ajatellut. Ne eivät ole mitään uutta ja ihmeellistä ja coolia, ei meditaatiota, ei äänikirjoja ja mitä muuta trendikästä lie. 

Toinen niistä kun on peruna. 

Kaikki alkoi siitä illasta, kun jouduin syömään liharavintolaan, jonka nimi on yksinkertaisesti Teurastaja. Tiesin kyllä että siellä on hyvä vegeburgeri, mutten tiennyt että pöydällinen naisia voisi huokailla niin yksimielisesti kahden euron perunalisukkeen tähden. Tilattiin monta pulloa viiniä, lihaa ja burgereita, mutta mieleenpainuvinta koko illassa olivat NE PERUNAT.
(Ja myöhemmin yöllä se mies, joka lyöttäytyi baarissa seuraamme ja tippui tuoliltaan KAHDESTI nauraessaan jutuillemme). 

Sen jälkeen olen tunkenut perunaa joka ruokaan, jopa sillä tavalla huonolla menestyksellä että en ole muistanut perunoiden kypsyvät univuokaruuissa ainakin tunnin muiden asioiden ohella ja sitten roikkunut uunin luukussa kiinni nälkäisenä tökkimässä perunoita haarukallani. 
Ei sillä että perunaa olisin koskaan heivannutkaan kokonaan ruokalistoiltani, en ole vaan itse kokannut sitä… öö vuosikausiin. 

Tätä kirjoittaessa haarukoin höyryävän kuumaa peruna-linssi-munakoisovuokaa ihan vain todistaakseni itselleni että blogini on totisinta totta. 

Ja sitten olen alkanut monen vuoden tauon jälkeen syömään suklaata. Sillä lailla kunnolla ja paljon, puoli levy kerralla peiton alla sängyssä. 
Jotenkin olin aivan unohtanut kuinka hyvää suklaa voikaan olla. 

Olen myös alkanut sellaiseksi ihmiseksi, joka osaa pyytää apua. Esimerkiksi eräänä iltapäivänä kun saamme kämppikseni kanssa nerokkaan idean vaihtaa eräs väliovi toiseen oveen, koska ikkunallinen ovi ei pidä ollenkaan ääntä poissa. Muuten hyvä idea, mutta vino lautalattia mahdollistaa sen, että ovea ei saa sitten enää kiinni ollenkaan. Eikä myöskään irti enää ollenkaan, se on jumiutunut kiinni antiikkisen vanhoihin saranoihin. 

Joudumme hälyttämään paikalle ei vain yhden, mutta kaksi miestä, joista toinen on vielä treffeillä lähikahvilassa jonkun uuden valloituksensa kanssa. 
Sitten kaksi miestä hikoilee tunnin paikoilleen jumiutuneen oven kanssa ja me päätämme visusti olla aloittelematta pikku projekteja kotona enää. 

(Varsinkaan sen jälkeen kun melkein tapoimme itsemme toissaviikolla pienellä sähköiskulla). 

Sitä minulle siis kuuluu. On edelleen kylmää, syön lähinnä perunaa ja suklaata ja olen katsonut paljon Ronja Salmen uutta ohjelmaa. 

Mitä sinne toiselle puolelle ruutua kuuluu? Mitä siellä syödään ja mitä katsotaan?

—-