Olin kerran treffeillä portugalilaisen miehen kanssa. Aika lyhyillä sellaisilla, mies kun ei tiennyt mitä keskustelu tarkoittaa, enemmän se oli sellaista monologia. Aika aikaisessa vaiheessa alkoi ärsyttää ja pian se suolsi suustaan sitten hyvinkin vanhoillisia käsityksiä miehistä ja naisista ja siitä, mikä on naiselle elämässä tärkeintä. Hänen mielestään se oli hyvältä näyttäminen.
Lopetin treffit toteamalla että kuvittelin muuttaneeni Portugaliin, en 50-luvulle.

Tuli ikävä Suomeen.

Ja sitten vuonna 2017 luin tällaisen kolumnin, vieläpä suomalaisesta lehdestä. Antakaa mun kaikki kestää!

Pirkko Arstila kertoo ET-lehden kolumnissaan kuinka hän haluaisi stailata ruman ja ”pian ylipainoisen” nuoren naisen, joka oli eksynyt ruokakauppaan verkkarit jalassa. Herra varjele! Mutta kokemuksen tuomalla varmuudella voin vakuuttaa, että kautta miespolvien naisten kepeästi keinahtelevat hameet ovat herättäneet vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta enemmän kuin housut, joista näkyy kaikki, Pirkko ohjeistaa.

Haloo Pirkko, haloo maailma. Jokainen pukeutukoon miten tahtoo ja näyttäköön viehkeältä silloin kun huvittaa, niin kuin itse haluaa.

Itse käyn ainakin lähikaupassa collegehousuissa, ilman meikkiä ja rintsikoita. Enkä muutenkaan pukeudu sen mukaan MIKÄ MIEHISTÄ OLISI MAHDOLLISIMMAN VIEHÄTTÄVÄÄ. Ihan vaan sen mukaan mikä omaa silmääni viehättää.

Onneksi Pirkko asuu kaukana minusta. Toivotaan myös että hän on yksin mielipiteidensä kanssa.

Näissä vanhoissa kuvissa minulla on housut, joita Pirkko varmasti inhoaisi. Musta ne on vaan ihanat.

—-