On liian hiljaista (ja ajatuksia)

 

 

Mustanharmaat riisutut puut näyttävät harmaata taivasta vasten aivan kuolleilta. On hiirenhiljaista. 

Suomessa on aina niin hiljaista että kuulen omat ajatukseni. Ne huutavat pääni sisällä
mitä sinä nainen oikein aiot tulevaisuudessa tehdä, missä aiot asua, mistä saat rahaa ja mitä teet? MITÄ TEET?

Kävelen pitkin pimeää autiota katua. Alepan keltainen valo killottaa tien päässä. Mätän ostoskoriin tuttuja tuotteita, pienimmässäkin lähikaupassa on vegaanijuustoja ja kaikenmaailman erikoisasiota. 

Olen samaan aikaan sitä mieltä että parasta olisi jäädä Suomeen asumaan nyt samantien ihan pysyvästi ja että en luultavasti koskaan enää sopeutuisi tähän maahan. 

MITÄ AIOT TEHDÄ, huutavat ajatukseni päässä kaiken hiljaisuuden keskellä. 

Olen entisen työkaverini tyhjässä asunnossa, jossa kaikki hiljaisuus vyöryy päälle. Ei kuulu naapurista kengät jalassa puulattialla kopistelua, ei avonaisen ikkunan takaa jutustelua ja puistokahviloiden ääniä, ei kuulu mitään. Yhtään ääntäkään. Rappukäytävä on hiljainen, suomalaiset osaavat sulkea ovet paiskomatta ja poistua ulko-ovesta ennen kuin alkavat kälättää ääniviestejään ja senkin osaavat tehdä normaalilla äänenvoimakkuudella.

Kuulen pelkästään jääkaapin hurinan
ja ne painostavat ajatukseni. 

Kynttilän liekit lepattavat kaikessa hiljaisuudessa kauniissa kipoissaan. Kaikki astiat sopivat yhteen ja mietin omia muuttolaatikoitani, joista puolet meni vahingossa roskiin ja toivon että joku löysi sieltä Marimekon viinikarahvin, jota en sitten enää koskaan täytä kauniissa keskusta-asunnossani vieraita odotellessa. 

Samaan aikaan yksi lasikannu tuntuu hirveän suurelta menetykseltä ja sitten siltä että jos en koskaan olisi lähtenyt, en tietäisi elämästä vielä yhtään mitään. 

 

 

On pimeää: aamulla ja aamupäivällä, iltapäivällä sitten näyttää jo illalta ja kello neljältä keskiyöltä. Kymmenen uutisten aiheeksi pääsee se, että ylihuomenna aurinko saattaa näyttäytyä. 

En saa nukuttua, olen väärässä rytmissä ja aikavyöhykkeellä, on liian kuumaa, ajatukseni ovat liian äänekkäitä. Katselen seinään hejastuvaa kukkivan puun mallista varjokuvaa ja kuuntelen omia typeriä ajatuksiani, jotka luuppaavat päässäni ympyrää. 

Mietin ystäviäni kahdessa eri maassa. Ketä kaipaisin eniten, se voisi tulla täysin yllätyksenä, opin sen jo viimeksi muuttaessani toiseen maahan. Sitten selaan puhelimestani kaksi tuntia kuvia Japanista. 

Jos joku vielä kerran esittää minulle (varmasti ihan hyväntahtoiseksi tarkoitetun) kysymyksen siitä miksen muuttaisi Japaniin, kirjoitan kirjan siitä miten eri maihin muuttelusta
ei saa kun ajatuksensa sekaisin. 

 

 

suhteet ajattelin-tanaan oma-elama

Millaisia töitä tein vuonna 2020

 

 

Mua kiinnostaa aina kaikkien muiden töiden oikea sisältö eli mitä ne siis ihan konkreettisesti tekee.
Luin Juliaihmisen postauksen hänen työvuodestaan ja halusin itsekin kirjoittaa siitä millaisia töitä tulikaan tehtyä vuonna 2020. Omalla kohdallani maaliskuun apua kaikki työt loppuu nyt seinään ja kuolen nälkään -panikointi oli vähän turhaa, töitä oli läpi vuoden ihan hyvin (tosin olisi voinut olla enemmänkin).

Mitä sitten oikeasti teinkään tänän vuonna?
Tässä muutamia poimintoja kuluneen vuoden duuneista. 

 

 

Tammikussa tein erään Portossa asuvan naisen avustuksella matkailuapplikaation sisällön kaupungista Aurinkomatkoille. Tein saman sisällön pari vuotta sitten Lissabonista, joten tiesin mistä on kyse. Kirjoitustyöt on mulle aina hankalampia kuin graafikkotyöt, joten joka kerta kun kirjoitan jotain muuta kun tätä blogia, olen aluksi ihan jumissa ja ajattelen etten selviä takuulla tästäkään työstä. Joku ääni huutelee päässäni et osaa kirjoittaa, olet graafikko. Hiljennän äänen kuitenkin aina tehokkaasti vaan aloittamalla työn.

Helmikuussa olin kaksi viikkoa Suomessa ja viikon Madeiralla. Tein aika vähän töitä, koska ei ollut kovinkaan paljon hommia. Se on paras puoli freelancerin hommissa: silloin kun ei ole töitä, voi ottaa rauhallisesti ja odottaa parempia aikoja. Voi myös stressata hulluna siitä, tuleeko enää koskaan mitään. Teen molempia. 

Helmikuussa tein kuitenkin yhden superkivan duunin, nimittäin etiketin italialaiselle viinille. Rakastan tehdä etikettejä ja kirjojen sekä lehtien kansia! Jos saisin valita, tekisin pelkkiä niitä.

 

 

Tässä etiketissä haluttiin säilyttää paljon entisestä ilmeestä, jotta tuotteen tunnettuus säilyisi, mutta se piti kuitenkin päivittää pois kasarifiiliksistä. Tykkäsin tästä suunnitteluprojektista tosi paljon (ja itse viinikin on hyvää!)

 

 

Maaliskuussa koronan alettua panikoin toki kovasti siitä loppuvatko kaikki työt kuin seinään. Eivät onneksi loppuneet. Kevään täyden lockdownin aikaan en tiedä kuinka olisin selvinnyt ellei olisi ollut töitä. Niiden tekeminen piti minut järjissäni ja tunsin olevani jollain tapaa kiinni normaalissa elämässä. Maaliskuussa tein loppuun alkuvuoden projekteja ja aloitin muutamia uusia.

 

Huhtikuussa tein kuvituksia hyvinvointiin liittyvään aiheeseen. Maaliskuussa tein myös jatkoa edellisenä vuonna tekemälleni ANTI NKTN-kampanjalle, joka on yläasteikäisille tarkoitettu nikotiinittomuuskilpailu. Tykkään tehdä nuorelle kohdeyleisölle tarkoitettuja projekteja, joten tämä oli mulle tosi sopiva homma.

 

 

Toukokuussa viimeistelin Kirjapajalle tekemääni kirjan kantta ja kirjan taiton ohjeistusta.
Kun tekee kirjojen kansia ja taittoja, saa itselleen kirjasta aina tekijänkappaleen ja on ihanaa että mulle lähetetään ne tietysti Portugaliin asti. Tämä Jenni Kiviniemen Hyvästi narsisti -kirja käsittelee narismia ja narsistista käytöstä ja niiden tunnistamista. Kirja oli tosi kiinnostava ja omasta mielestä kannesta tuli myös hyvällä tavalla ei liian self help -oppaan näköinen.

Toukokuussa tein lisäksi myös lehtimainoksia eräälle asiakkaalle sekä vuoden ainoan kaupallisen yhteistyön blogissani. (Eikun ups, teinhän mä toisenkin. Mutta vähän niitä oli). 

 

 

Kesäkuussa aloitin projektia joka liittyi itsellenikin tärkeään aiheeseen, nimittäin ilmastonmuutoksen tuomaan ympäristöahdistukseen. Tein projektille graafisia elementtejä sekä kukista koottuja kuvituksia. Ympäristöahdistuksen mieli –hanketta pääsee seuraamaan täältä. 

 

 

Heinäkuussa sain valmiiksi Juliaihmiselle tekemäni logon ja blogin bannerit. Teen aika paljon töitä vanhojen työkavereiden ja puolituttujen kanssa ja se on ihanaa. Olin Helsingissä 10 vuotta töissä mainos- ja lehtialalla ja sieltä tulleet kontaktit ovat olleet ihan hirveän arvokkaita mulle freelance-urallani. Ilman niitä en olisi pärjännyt mitenkään.

 

 

Heinäkuussa lomailin myös paljon, koska töitä ei ollut. Sekin oli ihanaa.

Elokuussa oli ihan hirvittävän hiljaista ja panikoin loppuvuodesta jonkun verran. Lomailin melkein koko kuukauden ja hengailin Etelä-Portugalissa. Tein kuitenkin nuorille suunnattuun nikotiinittomuuskampanjaan uusia materiaaleja sekä jotain pieniä taittotöitä.

 

 

Syyskuussa tein kaksi kirjan kantta. Niistä eka, Marja Kihlströmin Oikeilla nimillä ilmestyi loppuvuodesta. Toinen kirja, Anna Karhusen JOS ilmestyy ensi kesänä.

 

 

Lokakuussa tein myös yhden kirjan kannen, jota en saa vielä esitellä. Sen lisäksi tein entisen kollegan kanssa isoa taittoprojektia. Se oli kivaa vaihtelua yksin tekemiseen.

Marras-joulukuussa aloitin kuvitustyötä eräälle tapahtumalle, joka toivottavasti voidaan järjestää ensi kesänä.

Näiden töiden lisäksi tein muun muassa paljon tiedon visualisointia, eli siis sitä kun eräs asiakkaani menee vaikkapa kouluttamaan ihmisiä ja hän tarvii sen avuksi graafeja ja ikoneita joilla selittää hankalat asioita helpommin. Teen hänelle myös kokonaisten presentaatioiden visualisointeja. Nämä työt ovat sellaisia jotka eivät päädy portfolioon, sillä olen kirjoittanut salassapitosopimuksen enkä voi julkaista sisältöjä missään. Teen myös graafikkona jonkin verran ns. perustaittoja, esimerkiksi hyvin ei visuaalisia esitteitä. Tykkään tehdä tosi monipuolisesti erilaisia hommia: jos pitäisi olla hullun luova viikon jokaisena päivänä, ei siihen välttämättä riittää kapasiteettia. On kiva tehdä helppoa perushommaa parina päivänä ja sitten niitä luovempia muina päivinä.

 

Mitä urahaaveita minulla sitten on vaikkapa vuodelle 2021?
Tekisin mieluusti  blogiyhteistöitä, joissa saisi käyttää omaa luovuuttaan, ehkä yhdistää jollain tapaa omaa brändiä omaan ammatilliseen osaamiseen. Haluaisin suunnitella lisää kirjojen kansia ja sitten myös pakkauksia (pizzalaatikko!) ja ilmeen jollekin ravintolalle. Mieluusti ottaisin myös jonkun sellaisen asiakkaan, jolta tulisi jatkuvasti töitä, vaikkapa jotain joka ikinen viikko. Jotain uuttakin olisi kiva oppia, vaikkapa animoimaan.

Tärkein toive on kuitenkin se, että ensi vuonnakin saisi elätettyä itsensä omalla työllään niin että on varaa käydä joka päivä jonkun muun keittämillä kahveilla 🙂

 

 

tyo-ja-raha tyo oma-elama